Eka koulupäivä ja Roppongi Hills

Ensimmäistä koulupäivää vietin siis maanantaina. Olihan se mielenkiintoinen kokemus, kun 40 oppilasta huutaa/kiljuu iloisesta yllätyksestä länsimaalaisen tyypin astuessa luokkaan. Yhtään nimeä en muista niistä sadasta uudesta naamasta, mutta kivaa oli. Lukkari oli hieman helpotettu kun kyseessä oli kerran ensimmäinen koulupäivä. Vastaanotto oli siis hyvä, mutta mihin klubiin sitten päätin itseni tunkea? Loppujen lopuksi päätin mennä valokuvauskerhoon, jolla olikin kokoontuminen maanantaina. Ihan mukavaa oli :-) Tosin saattaa olla että siirryn enkkuklubiin ihan vain siksi, että mua melkein rukoiltiin liittymään siihen mun luokkalaisten toimesta.

Kotiluokan opettaja on ihan paras. Semmoinen ystävällinen täti jolla on ihan mahtavat silmälasit :D Puhuu tosi hyvää enkkua, no mitä muutakaan englannin opettajalta voi odottaa. Tosin kyseinen sensei sanoi ekana päivänä koko luokan edessä että tämä meidän vaihtari puhuu uskomattoman hyvää enkkua, mutta myös tosi hyvää japania. Hei hei hei, himmatkaa nyt vähän :D Noh, ihan hyvin kuitenkin selvisin päivän haasteita japanin kielellä. Ekasta koulupäivästä ei valokuvia ole, mutta perjantaina otan varmaan kameran kouluun. Saatte sitten nähdä, millaista opinahjoa saan käydä rentouttavat 6 pv/viikko.

Sitten Roppongi Hillssiin. Tänään siis pistäydyin linkin takaa löytyvässä rakennuksessa Roppongin kaupunginosassa. Cooli paikka, ostin lipun, jolla sitten pääsin käymään rakennuksessa sijaitsevassa nykytaiteen museossa, planetaariossa ja katolla katselemassa maisemia.

Museossa ei saanut kuvata, siispä saatte katella sisäänkäyntiä.

Museo oli yllättävän iso,ja pidin kyllä näkemästäni. Mieleen jäi ihmisen korkuinen veistos, joka oli suurennos rypistetystä paperiarkista. Planetaariokin oli mukava paikka, kaikenlaisia videoita ja muita demonstraatioita avaruudesta.



Sitten hissillä ylös kummastelemaan ympärille avautuvaa kylää. Näkymät olivat mahtavat, katolta kykeni tiirailemaan hienosti kaikkiin suuntiin Tokiota kiitos rakennuksen sijainnin. Nyt sitten Japanin matkalaisille kullan arvoinen vinkki: käykää katsomassa maisemia Roppongi Hillsiltä, älkää Tokyo Towerista. Paljon paremmat näkymät saatte, uskokaa pois.

Tervetuloa Pariisiin, eiku...

Kopioitko valokuvani ja heitit ne kotisivullesi? Kiitos. Lehmä.

Lisäksi pyörähdin Tokion valokuvausmuseossa. Mukava paikka, mieleen jäi Wanhan ajan kuvat 1900-luvun alusta. Upeita otoksia, peittoavat useat nykypäivän kuvaset sata-nolla. Oyasuminasai, öitä ;)

Pikavisiitti Suomeen ja Tokion populaarikulttuuritaivaaseen

Taas on tapahtunut vaikka ja mitä, joten nyt täytyy todeta että blogista jää valitettavasti moni moni juttu pois. Nyt oon jo ehtinyt pyörähtää koululla orientaatiossa (sain koulupuvun, jeih!), käppäillä maailman vilkkaimmalla risteyksellä Shibuyassa, vierailla reissun ensimmäistä kertaa Hyaku en shoppissa (kauppa, jossa kaikki maksaa pyöreästi euron) ja vaikka mitä muuta. Tällä kertaa saatte vhdoin ja viimein kuvia, siitä kiitos Yodobashi kameralle, jonka elektroniikkauniversumista löysin kivan kakkoskameran!


Tänään aloitettiin päivä käymällä Shibuyan Starbucks Coffeessa, josta on kivat näkymät aiemmin mainitsemalleni risteykselle. Otin iiiiison take away -kaakaon, yamiiii!

Japanilaisittain Sutaabakkusu kofii taikka erään lukijan nimeämänä Starwars coffee. Rakkaalla lapsella on monta nimeä.

Tänään oli kuulemma hiljaista...

...siis tosi hiljaista.

Nyt kun kaikki on miettinyt otsikon suomiviittausta päänsä puhki, niin voin kertoa mistä moisessa oli kyse. Tokiossa on suomikahvila, jossa ruoka on suomalaista, astiasto on suomalaista ja sisustus on suomalaista tavaraa. Tuohon paikkaan sitten päätettiin mennä eilen, mutta kuvia ei valitettavasti tuolta ole. Joku kerta käyn ottamassa muutaman kuvasen siellä! Voi vitsit, tuntui niin kuin olis ollut hetken kotona kun söi suomalaista ruokaa ja joi samanlaisista Iittalan laseista kuin kotona :D Ehkä kummallisin fiilis ikinä

Tänään sitten käytiin katsastamassa Harajuku, suomalaisten japanifanien taivas. Jännä paikka, jänniä kauppoja ja jänniä ihmisiä! Kauheasti en kuvia ottanut, mutta tässä silti pari:

Seuraavaksi kuva mun koulukengistä! Luulin, että ne olis ollu semmoiset hassut tossut, mutta ne olivatkin ylicoolit kengät. Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa:

Meidän wabakit eli koulutossut. Tai ainakin jotain sinne päin.

 Tänään oli muuten eka maanjäristys, toisin sanoen nyt olkaa kaikki sukulaiset huolissanne pikku-Jusan kohtalosta. Ei vaan: se kesti ehkä 5 sekuntia ja oli tosi heikko, siis tosi heikko. Ei tippunu tai edes kaatunu mikään tavara. Istuin justiin omassa huoneessa, se oli aika jänskän oloista.

Huomenna on ensimmäinen koulupäivä, onnea saa toivottaa! Mun luokka on 2C, eli aloitan ylemmällä luokalla kuin mun Suomen oma on. Nyt ehkä pitäis yön aikana päättää mihin klubiin haluan osallistua. Sulkapallo olis muuten jees mut hei, niillä on aamulla ennen kouluaki harkat: voitteko kuvitella mut sinne? :----D Nojoo, ehkä seuraavassa postauksessa saatte kuulla, minne päädyin. Sayoonara!

PS. Jos on jotain kysymyksiä niin heittäkää kommentteihin, yritän sitten vastailla kun ehdin :-)

Täältä löytyi uusi planeetta

Otsikko kertoo kaiken tämän hetken fiiliksestä: ihan totta, tää Tokio on aivan kuin oma planeettansa, en edes tiedä miten sitä sen enempää kuvailisi. Se on niin siistiä, koko ajan tulee aivan uusia ja ihan ufoi juttuja vastaan! Asiaan. Tässä parissa päivässä oon syönyt ehkä kymmentä uutta ruokaa, käynyt piknikillä super-isossa puistossa, oppinu jo vähän lisää japania, käynyt japanilaisessa pikkukylpylässä ja laulanut karaokea. Kahdessa päivässä, kuulitko? O__o

Viime postauksen jälkeen lähdettiin sitten pian hostäidin kanssa sen kotia, haettiin auto sellaisesta Tokyo drift -parkkihallista (=kummallinen tilaihme, jossa autot on kummallisesti monessa kerroksessa). Tää talo on ylimukava, tilava ja mul on oma huone, ja ei oikeasti voiko olla totta et sain tatamihuoneen? Se on mukava juttu se!

Eilen käytiin sitten japanilais-espanjalaisessa hienossa ravintolassa syömässä, ne oli sellaiset "Tervetuloa Japaniin" -pippalot. Siellä oli hostäidin työkavereita, rentoja tyyppejä! Yksi niistä lupas ottaa mut baseball-matsiin tässä joskus. Baseball on täällä tosi kova juttu.

Tänään koin sitten japanilaisen karaoken: kaveriporukalle varattu oma huone karaokevehkeillä halutuksi ajaksi, biisejä on ehkä triljoona Abbasta japanirockiin ja ne valitaan iPadin tyyppiseltä laitteelta. Se oli hullun kivaa, vaikka en tuntenutkaan paikallisia lauluja tarpeeksi. Hauskuudesta huolimatta mun viserrystaidoille tuo ei ehkä ollut edustavin paikka, tuttavat voivat vain kuvitella. Mutta silti laulaa väkersin!

Kaikkea ei millään ehdi kertoa, huomenna menen kouluorientaatioon (jäiks!) sekä kyyläilemään kakkoskameraa ja japsipuhelinta Shinjukulta (kaupunginosa). Huomenna musta taitaa olla myös juttu Ilkka-lehdessä siellä Suomessa, ihmiset kertokaa millainen se sitten oli :D näkemiin!

Olen elossa

Okei joo niita Suomen aakkosia ei nyt ole, joten saatte lukea tallaista japaninappaimiston tuotosta. Mutta pidemmitta puheitta asiaan.

Lento oli superpitka, mutta aika kului silti yllattavan nopeasti muiden vaihtareiden kanssa jutustelemalla. Asiaa auttoi myos se, etta laitos oli ehka puolillaan matkustajia, joten oli aikas tilavat oltavat! Kone oli takuuvarmasti uusi, siina oli kaiken maailman hilavitkuttimet (esimerkiks kamera sen koneen pohjas, siita sit tsekkailtiin pilvia alla). Ruoka oli hyvaa, tosin huomattiin siina et suomalaiset soi puikoilla ja japanilaiset haarukalla, mika meni vikaan?

Viimein sitten paasimme kuin paasimmekin Japaniin, en muuten nukkunut koneessa ollenkaan :D Noh, jakaannuttiin siita melkein heti eri suuntiin ja mua, yhta latvialaista ja yhta tanskalaista lahdettiin sit kuskailemaan kohti Tokion ihmemaata. Tunnin paasta oltiin perilla ja mentiin paikkaan, jonne noiden mun matkakamujen isantaperheet tulivat. Siina oli sitten semmoinen YFUn tyontekija. tan virkailijan ja tuon tanskalaisen vaihtarin isantaperheen kans ma menin makkiin, mun hostperhe ei ehtiny paikalle. Kylla, ensimmainen Japanissa syomani ruoka oli juustoateria ;D

Sitten suoraa metroviidakkoon. Lahdettiin sen virkailijan kanssa kohti mun hostaidin toimistoa, jossa nyt tatakin kirjoittelen! Ja voi sita matkaa...Mulla kun oli se vajaa 30 kg kamaa koko ajan mukana kun me kuljettiin neljalla eri metrolla itse paikalle, ja lopus oltiin viela vahan poissa kartaltakin! Oli kyl semmosta meininkia ettei sanoja loydy sita kuvaamaan :D Ja se YFU-virkailija puhui tooosi huonoa enkkua mut ei se mitaan, paasi heti lopisemaan japaniksi! Sellaisia pikkukeskusteluja tuli kaytya ja ymmarsin kylla loppujen lopuksi yllattavan paljon :)

Tallainen oli ensimmainen paiva Japanin ihmemaassa, nyt voisi lopetella. Kuvia tulee myohemmin, heissulivei!

PS. Kuinka paljon taalla ehka pelataan golfia? Bongasin koneesta ainaski nelja melkein vierekkain olevaa kenttaa!

Paniikki, tai ainakin vähän

Viimeistä päivää viedään! Kiire on kuin japanilaisella toimistotyöläisellä konsanaan ja jännitys alkaa pikkuhiljaa hiipiä päällimmäiseksi fiilikseksi, mutta ei se mitään, pieni jänskättäminen on ihan hyvästä vaan.  Reissu alkaa siis huomenna klo 10.38 junalla Tikkurilaan. Ai säkin ajattelit jo samaa kuin mä? Oi VR, älä petä tällä kertaa!

----

Juu tällaisen tekstinpätkän kirjoitin iltapäivästä tarkoituksena saattaa se loppuun illalla. Mutta ei, ei millään ehdi! Törkeä kiire. Pakattu on, matkalaukku on punnittu (juuri ja juuri painorajoitusten sisällä!) passi on nostettu pöydälle ja näin pois päin. Heipat on sanottu, enää pitää vain nousta junaan ja Helsingissä lentokoneeseen. Seuraava teksti tulee siis Nipponilta :-) Kuvia ei nyt tipu, mä meen nukkuun, moikka!

久しぶりですね! - Pitkästä aikaa!

Pari päivää sitten iski paniikki tämän blogin suhteen: viimeisin päivitys on ainakin valovuoden päässä takana ja koko sivusto on luultavasti vaipunut huikean lukijamäärän unholaan! Noh, onneksi tässä on kuitenkin ehtinyt tapahtua vaikka ja mitä, joten voin taas kunniakkaasti jatkaa rustailua. Kirjoittelija on nimittäin täyttänyt vuosia, Japanin lähtöpäivä on enää vaivaisen puolen viikon(!) päässä ja kevät on pompannut lumen alta jälleen esiin. Hyvä, sillä pakkanen ja lumiukot olivat viettäneet sesonkiaan jo aivan tarpeeksi pitkään, jos multa kysytään.

Lumien sulettua sain vihdoinkin kaivaa tennarit komeron pohjalta esiin - selvä kevään merkki!

Täytyy todeta, että vaihtariksi lähtöön ei vain jotenkin pysty valmistautumaan etukäteen, oli sitten kuinka paljon tahansa aikaa varattuna. Se lähtö yllättää joka tapauksessa. Justiinsa ehdin tottua ajatukseen vielä hetkeksi Suomeen jäämisestä ja taas saan aloittaa pakkailemaan matkalaukkua! Ei siinä mitään, ihan mukava juttu että aika kului kuin siivillä.

Kinkakuji eli Kultainen temppeli, Kioton turistirysä lienee vielä uusi tuttavuus näillä sivuilla.

Kuluneen kuukauden aikana oon ehtinyt kahlata lähes kaikki herra Miyazakin leffat läpi. Muuten japanin opiskelu on kokenut pienen takapakin. Kanji-merkkejä en tämän extraloman aikana ehtinyt opiskella kuin pyöreät 15 skipaletta, mutta kai sitä voi itselleen pienoisen lomankin ihan hyvällä omallatunnolla suoda. Oonhan mä kuitenkin saanut käytännön kuunteluharjoitusta elokuvien myötä!

Huhtikuussa japanilaiset juhlivat sakuraa, vaikka tänä vuonna katastrofi varmasti jätti kyseisen juhlan vähemmälle huomiolle.

 Hiljalleen alkaa mun Japanin kuva-arkisto olla koluttu joka paikasta läpi, mutta pian tekstejä pääsevätkin koristamaan hieman freshimmät kuvat Japanista. Kone lähtee siis 27. päivä, eli ensi viikon keskiviikkona. Valokuvaukseen liittyen mulle pääsi kuitenkin tapahtumaan jotain ei-niin-kivaa. Jouduin kiikuttamaan kameran huoltoon (viimeksi se majaili siellä kolme kuukautta, toivotaan parempaa onnea tällä kertaa), joten äiti pistää sen postiin kohti Tokiota korjauksen valmistuttua. Ekat viikot vaihtarivuodesta joudun siis pakkoyhteistyöhön jonkin vanhan kakkoskameran kanssa.

Pari tekstiä, tai ainakin yhden tilannepäivityksen ehdin vielä ennen lähtöä kirjoittaa. Voin kuitenkin olla varma siitä, että näistä viimeisistä päivistä tulee jälleen yhtä kiirettä ja panikointia, joten ylimääräistä aikaa ei ainakaan pitäisi jäädä. Mutta, ensi kertaan!

Minikirjoitus ja uusi lähtöpäivä

Aivan aluksi: blogin nimi ei ole sitten muuttumassa minnekkään, liittyypä tuohon lukuun ainakin yksi tarina lisää! Nyt kuitenkin se pääaihe. Tällä viikolla ilmoitettiin uusi lähtöpäivä, jonka toivomme tietenkin toteutuvan. Helsinki-Vantaalta matka starttaa näillä näkymin 27. huhtikuuta, toisin sanoen 24 päivää jäljellä. Se on pian ohi se ;-)

Täälläkin jo aiemmin tutuksi tullut Heian Shrine punaisine rakennuksinensa.

Nykyisin jokaisella maailmankolkalla tuntuu olevan ihmeellinen vetovoima turisteja kohtaan.

Nyt on vietetty pari viikkoa ärsyttävällä saamattomuus-meiningillä, joten perjantaina päätin jatkaa hieman järjestelmällisempää elämää. Japanin opiskelu etenee taas kunnon tahdilla! Töissäkin saatan muutamana päivänä piipahtaa.

Kiotossa tuntuu olevan enemmän temppeleitä kuin Suomessa järviä.

Ei tällä kertaa sen enempää, noudatetaan otsikon latelemaa käskyä. Huhtikuun lopun lähestyessä päivitystahti tihenee jälleen. Toivottavasti.