久しぶりですね! - Pitkästä aikaa!

Pari päivää sitten iski paniikki tämän blogin suhteen: viimeisin päivitys on ainakin valovuoden päässä takana ja koko sivusto on luultavasti vaipunut huikean lukijamäärän unholaan! Noh, onneksi tässä on kuitenkin ehtinyt tapahtua vaikka ja mitä, joten voin taas kunniakkaasti jatkaa rustailua. Kirjoittelija on nimittäin täyttänyt vuosia, Japanin lähtöpäivä on enää vaivaisen puolen viikon(!) päässä ja kevät on pompannut lumen alta jälleen esiin. Hyvä, sillä pakkanen ja lumiukot olivat viettäneet sesonkiaan jo aivan tarpeeksi pitkään, jos multa kysytään.

Lumien sulettua sain vihdoinkin kaivaa tennarit komeron pohjalta esiin - selvä kevään merkki!

Täytyy todeta, että vaihtariksi lähtöön ei vain jotenkin pysty valmistautumaan etukäteen, oli sitten kuinka paljon tahansa aikaa varattuna. Se lähtö yllättää joka tapauksessa. Justiinsa ehdin tottua ajatukseen vielä hetkeksi Suomeen jäämisestä ja taas saan aloittaa pakkailemaan matkalaukkua! Ei siinä mitään, ihan mukava juttu että aika kului kuin siivillä.

Kinkakuji eli Kultainen temppeli, Kioton turistirysä lienee vielä uusi tuttavuus näillä sivuilla.

Kuluneen kuukauden aikana oon ehtinyt kahlata lähes kaikki herra Miyazakin leffat läpi. Muuten japanin opiskelu on kokenut pienen takapakin. Kanji-merkkejä en tämän extraloman aikana ehtinyt opiskella kuin pyöreät 15 skipaletta, mutta kai sitä voi itselleen pienoisen lomankin ihan hyvällä omallatunnolla suoda. Oonhan mä kuitenkin saanut käytännön kuunteluharjoitusta elokuvien myötä!

Huhtikuussa japanilaiset juhlivat sakuraa, vaikka tänä vuonna katastrofi varmasti jätti kyseisen juhlan vähemmälle huomiolle.

 Hiljalleen alkaa mun Japanin kuva-arkisto olla koluttu joka paikasta läpi, mutta pian tekstejä pääsevätkin koristamaan hieman freshimmät kuvat Japanista. Kone lähtee siis 27. päivä, eli ensi viikon keskiviikkona. Valokuvaukseen liittyen mulle pääsi kuitenkin tapahtumaan jotain ei-niin-kivaa. Jouduin kiikuttamaan kameran huoltoon (viimeksi se majaili siellä kolme kuukautta, toivotaan parempaa onnea tällä kertaa), joten äiti pistää sen postiin kohti Tokiota korjauksen valmistuttua. Ekat viikot vaihtarivuodesta joudun siis pakkoyhteistyöhön jonkin vanhan kakkoskameran kanssa.

Pari tekstiä, tai ainakin yhden tilannepäivityksen ehdin vielä ennen lähtöä kirjoittaa. Voin kuitenkin olla varma siitä, että näistä viimeisistä päivistä tulee jälleen yhtä kiirettä ja panikointia, joten ylimääräistä aikaa ei ainakaan pitäisi jäädä. Mutta, ensi kertaan!