Semmonen sää

Tänään meillä piti olla koulun festivaalien valmistelupäivä, ja sen piti kestää ainakin iltakuuteen. Mutta taifuunin takia kävi käsky puoliltapäivin kotiin. Nyt istun omassa huoneessa ihan onnessa, nenä ikkunassa kiinni tuijottamassa sadetta ja puiden latvoja. Ja välillä luulen että koko katto lähtee pian pään päältä! Tää on siistiä.

Tässä kun on aikaa, niin kerronpas uusimmat kuulumiset hostperhe-rintamalla. Kuulin tällä viikolla, että muutto on sunnuntaina. Ja uusi asuinpaikka tuleepi olemaan Ikebukuro!!! Ylisiistiä. Hostpereeseen kuuluu vanhemmat ja 23-vuotias kuvataidetaideyliopistolainen hostsisko, joka kuulemma silloin tällöin käy kotona ja muuten asuu muualla. Koulumatka vähenee ehkäpä tuntiin, ah parasta. Laukut on pakattuna, enää vain sunnuntain odottelua.

Nyt mä alan opiskelemaan japania ja loikoilemaan rauhassa kotona. Siitä onkin pitkä aika kun oon viimeksi pääsyt kotiin ennen kello 7:ä illalla...

Syyskuulumisia

Pitkästä aikaa, heissulivei. Nyt saadaan sivuille hiukkasen tuoreempaa tekstiä kaiken kiireen keskellä. Koulu alkoi siis syyskuun alussa, ja mukava sinne oli palata. Japanin tunteja odottaa aina ja kavereita on mukava nähdä joka päivä. Paljon on tapahtunut, eli hieman tiivistetty paketti tällä kertaa tiedossa.

Japanissa lukion arkeen kuuluu kaikenlaisia extrahömpötyksiä uimakisoista luokkaretkeen. Vaan tällä kertaa edessä on koulun festivaali 文化祭／bunkasai, sekä luokkien kuorotaisto. Bunkasaissa jokaisella luokalla ja koulun kerholla on oma piste. Tämän tapahtumaan merkeissä tulevat sitten vanhemmat ja kaverit chekkaamaan koulun meiningin. Ja Japanissa kun ollaan niin tämähän tehdään astetta suuremmin, esimerkiksi muutama vuosi takaperin jokin luokka oli rakentanut luokkahuoneeseensa vuoristoradan!

Näin ollen tässä kuussa ohjelmaa on riittänyt. Kesälomalla kun ei porukka paljoa laulukansion papereita käsissään pyöritellyt, ollaan nyt jouduttu koulussa pitämään aamuharkkoja kuorokisaa varten. Lisäksi on ollut muita talkoita esimerkiksi luokan festivaalipisteen kokoamisen merkeissä (enkä muuten vieläkään tajua kovin hyvin miltä meidän piste tulee näyttämään...). Valokuvauskerhossakin ohjelmaa riittää niin, että perinteiset juttelupiirit ollaan hetkeksi jouduttu unohtamaan.
 

Yksi päivä kotiin palatessani eksyin kirjakauppaan, jonka hyllyjen välissä tunnin seikkailtuani päätin ostaa japaninkielisen Muumi-romaanin! Otin uuden ulottuvuuden kielen opiskeluun tuon kautta. Nyt sitä sitten oon junassa lukenut, ja hyvin sujuu! Pian saan käydä ostamassa uuden kirjan kun ekasta loppuu melkein sivut kesken. Ja hihii, sanasto kasvaa räjähdysvauhdilla. Kielellisesti melko yksinkertaista tekstiä, mutta hei tuleeko vähän hyvä fiilis: mä luen romaania japaniksi!

On tämä kovaa kamaa!

Mörkö on paras.

Koulumatkalla jokin aikaa sitten metrossa istui tapaus, jolla oli kädessä pieni vihko, johon se rustaili jotain naama hienoon ilmeeseen väännettynä ja välillä ympärille vilkuillen. Kuinka ollakaan arvasin juuri mitä se teki, sitä mitä mä oon aina tahtonut testata: piirtää ihmisiä, joihin törmää metrossa. Siellä tulee vastaan oikeasti henkilöä jos toista, ja joskus olisi niin mielenkiintoista lähteä luonnostelemaan piirrustuksia. Mutta kun ei kehtaa, onhan se vähän epäkohteliasta. Noh, hetken piirreltyään tämä tapaus käänsi sivua, ja alkoi katsella ympärille, siis etsiä itselleen uutta uhria. Sitten tuo tyyppi löysi mut ja jäi vain töllöttämään pitkäksi aikaa. Mikäs sen kummallisempaa kuin lakananvalkoinen teinipoika koulupuvussa keskellä Tokion metroa! Mutta mullehan ei tämä käynyt, joten katsoin sitä jäätävästi takaisin suoraan silmiin mooonta sekuntia, sitten meni viesti perille ja taiteilija karkasi vihkonsa taakse! :D

Tällä viikolla kuulin shokkiuutisen: mä muutan. Taas. Hostperheelle tuli äkillinen käänne arkielämään, eivätkä pysty enää hostailemaan. Lisäksi, mun koulumatka on aivan liian pitkä vaikka miten siihen yrittäisin asennoitua, joten host-äiti oli joutunut soittamaan YFUlle ja pyytämään, että alkaisivat metsästää uutta perhettä, koska oli sen nähnyt parhaaksi käytännön järjestelyiden kannalta. Aluksi turhautti, taas kaikki host-juttujen kanssa alusta, taas törkeä väsymys sen myötä ja taas lähes kokonaan uusi arkielämä opeteltavana. Mutta yllätys-shokista toivuttuani tajusin että ehkäpä se voi olla ihan hyvä juttu, joten nyt lähden avoimin mielin kohti...kolmatta host-perhettä :D Tässä isäntäperheessä olen tosin viihtynyt hyvin, eli sinänsä harmi. Eiköhän tällä muutolla kuitenkin jokin tarkoitus ole.

Jees, edelleenkin pelottaa ajan kesken loppuminen, niinhän siinä tulee käymään kun aika juoksee törkeää tahtia. Tällä kertaa valokuvat taisivat olla kyllä extrapahasti aiheen vierestä, anteeksi siitä. Muuten vain täytteenä tekstin välissä. Eipä muuta tällä kertaa, saa nähdä ehdinkö hetkeen kirjoittelemaan kun tuo muutto tulee näillä näkymin alkavalla viikolla!

Heihei (^^)/

Kesächeck!

Suomessa on ilmeisesti jo niin syksy kuin mahdollista eikä helteistä tai uimavesistä voi puhua enää väkisinkään(?). Koittakaa kuitenkin vielä vähän jaksaa tätä kesäfiilistelyä, ja lukekaa vaikkapa kahdessa osassa jos ei muuten! Pitäisi olla aikas kuvapainotteista materiaalia.

Suomessa kesä on se kaikkein paras vuodenaika! Silloin on loma, eli silloin on aikaa ja siitä pitää nauttia. Ja itsestäänselvyyshän on, ettei kesä ole kesä ilman muutamia pakollisia juttuja. Aivan ensiksi, jos ei ole jäätelöä niin ei tule mitään. Hyvät kelit on jees, mökillä on pakko päästä käymään ja grillailemalla pidetään huoli siitä että talvella on taas varaa hankkiutua kuuluisaan kesäkuntoon seuraavaa vuotta varten :D Pihalla on valoisaa vaikka keskellä yötä, ja silloin onkin paras aika ajella skootterilla! Uida ei voi ikinä liikaa, fillarointikin sujuu paremmin kuin talvella. Sadepäivät on pakollisia, koska silloin on oikeus pitää leffamaratoni visusti neljän seinän sisällä. Helleaalto tulee taatusti heinäkuussa, jolloin koko Suomi kokoontuu yhteen valittamaan asiasta jota vuosi on ensin odotettu. Kesään kuuluu joka paikassa soitettavat kesäbiisit, jotka joskus osuvat aivan nappiin, joskus taas eivät ihan niin hyvin...

Joten, millainen on sitten se Japanin kesä? Pakataanko täälläkin koko perhe ja omaisuus takapenkille ja lähdetään mökille? Tai onko japseilla niitä perinteisiä kesäruokia? Vaihteleeko kelit nollasta kolmeenkymppiin ja sataako täällä? Kuuluuko pihalla perus-kesän ääniä, eli linnun laulua tai tuulen havinaa puissa? Mitkä asiat on ihan pakko kokea?


花火大会 Hanabi-taikai
Japanissa kesä on ilotulitus-kausi. Silloin järjestetään paljon, isoja ilotulituksia, joita ihmisillä on tapana mennä katsomaan yukatassa, japanilaisessa asussa. Täällä pimenee iltaa kohti oli sitten juhannus tai talvi, joten raketteja on mukava katsella hämärän tultua. Itse kävin kerran tämän kokemassa, ja voi sitä ihmismäärää. Koko Tokio samassa kaupunginosassa samaan aikaan. Ihan oikeasti.

Ihmismäärän ja rakennusten takia oli aivan törkeän vaikea ottaa hyviä kuvia!

祭り Matsuri
Matsuri on toinen tapahtuma mikä kuuluu japanilaisten kesään. Matsuri on paikallisten perinteinen festivaali, jossa porukka kulkee juhlakatua pitkin tanssien ja soittaen cooleja rumpuja. Sellaista Henkien kätkemä -leffan musikkia! Juhla-alueelta löytyy paljon tunnelmaan kuuluvia paikan valaisevia lyhtyjä. Sitten ihmiset syövät, juovat ja nauttivat illasta. Matsurinkin katsastin kertaalleen, onhan se osa must-kokemuksia Japanissa.

かき氷／ラムネ Kakigoori ja ramune
Suomalaiset ovat taatusti maailman jäätelökansa, mutta täältä löytyy toinen kuuman kesän kylmä herkku, kakigoori! Se on aivan pieneksi silpuksi raastettua jäätä, johon kaadetaan esimerkiksi mansikan makuista...mehua?...siirappia?...tiivistettä? Mä en löydä oikeaa sanaa! Tätä voisi joka tapauksessa popsia koko loppuelämän. Lisäksi näillä on ramune, supermakea limsa, jossa on jännä korkki: sellainen kuula, joka pitää painaa pullon suulta sisälle. Samalla kuuluu iso poksahdus. Hyi kun säikähdin ekalla kertaa!

Siinä niitä nimeämättömäksi jääneitä litkuja jään päälle.

Ramune-valikoimaa!

食べ物 Ruoka
Ruoka Japanissa on aivan käsittämättömän hyvää. Itse kun en mikään alan ekspertti ole, niin jätän selitys-yritykset välistä. Kesäruokiakin siis löytyy, esimerkiksi tänään söin sellaisen hyvän aterian, jossa oli nuudeleita ja kasviksia ja kastiketta. Enkö hei selitäkin hyvin? Grillailuakin täällä harrastetaan.

Takoyaki on ympärivuotista muonaa, mutta aivan parasta semmoista. Taikinapalloja, joiden sisällä mustekalaa! Maistuu juuri niin hyvältä kuin kuvittelette, ja vielä paremmaltakin. Tällaisia kojuja löytyy kaikista kesän aikana pidettävistä kissanristiäisistä.

自然 Luonto
Suomessa metsä, ja luonto yleensäkin, on rauhallinen paikka, jonne on mukava mennä retkelle. Vaan miten on Japanissa? Eipä täällä vain kuulu linnunlaulua tai heinäsirkkojen sirkutusta pihalla, vaan ihan törkeä meteli kun kaikki ötökät siellä rääkättää kuorossa! Ikkunan avaa ja johan kuuluu krääkätys vaikka metsä olisi kilsan päässä. Kaikki hyönteiset on hevosen kokoisia ja minähän siitä nautin. Lisäksi Japanissa metsät ovat liian tiheitä, ei sinne voi mennä kävelemään. Suomen koivikot ynnä muu luonto, niin upeaa. Sorry Japani, tämän kisan Suomi vie 6-0.

Suomessa ei kuitenkaan ole kilpikonnia!

Vettä täällä sataa niskaan alkuun kuukausi, sitten ei lähdes ollenkaan ja kuumuutta kestää kuulemma lokakuuhun asti! Ja japsit valittaa, enemmän kuin suomalaiset, ihan tosi.

 Vielä japanilaisten lomailuun kuuluvat huvipuistot. Niitä on täällä melko paljon, ja ne on ihanan valtavia. Aivan kuin ovat jonotkin, jos ei jollekulle vielä parin postauksen takaa ehtinyt valjeta.

Disneyland! Ehdottomasti kokemisen arvoinen, vaikka yhdestä visiitistä saakin ihan riittämiin.

Nyt on kesäkin katsastettu Japanin tapaan ja voidaan suunnata nokka kohti syksyn tuulia. Ja vaihtariuden loppupuoliskoa, nyt kun ollaan puolivälissä vuotta! Samalla tulee sekä hyvä, että haikea olo kun tuota ajattelee. Siksi olen päättänyt, että parempi kun sitä ei liikaa mietikään, kääntele päässä tänään jäljellä -lukemia paluun suhteen. Entä miten on, kumpi voittaa kesien taiston, Japanin vai Suomen kesä? Toki oli mukava nähdä miten kesää vietetään täällä päin, ja loman ajalta tuli kerättyä paljon hyviä muistoja. Japanin kesästä kuitenkin puuttuu se nostalgisuus, ja kesäfriikkinä Suomen kesä on aina kuitenkin minulle se kesä!

P.S. Vielä ne japanilaiset kesähitit: te ette halua kuulla. Pää hajoaa.