Syyskuulumisia

Pitkästä aikaa, heissulivei. Nyt saadaan sivuille hiukkasen tuoreempaa tekstiä kaiken kiireen keskellä. Koulu alkoi siis syyskuun alussa, ja mukava sinne oli palata. Japanin tunteja odottaa aina ja kavereita on mukava nähdä joka päivä. Paljon on tapahtunut, eli hieman tiivistetty paketti tällä kertaa tiedossa.

Japanissa lukion arkeen kuuluu kaikenlaisia extrahömpötyksiä uimakisoista luokkaretkeen. Vaan tällä kertaa edessä on koulun festivaali 文化祭／bunkasai, sekä luokkien kuorotaisto. Bunkasaissa jokaisella luokalla ja koulun kerholla on oma piste. Tämän tapahtumaan merkeissä tulevat sitten vanhemmat ja kaverit chekkaamaan koulun meiningin. Ja Japanissa kun ollaan niin tämähän tehdään astetta suuremmin, esimerkiksi muutama vuosi takaperin jokin luokka oli rakentanut luokkahuoneeseensa vuoristoradan!

Näin ollen tässä kuussa ohjelmaa on riittänyt. Kesälomalla kun ei porukka paljoa laulukansion papereita käsissään pyöritellyt, ollaan nyt jouduttu koulussa pitämään aamuharkkoja kuorokisaa varten. Lisäksi on ollut muita talkoita esimerkiksi luokan festivaalipisteen kokoamisen merkeissä (enkä muuten vieläkään tajua kovin hyvin miltä meidän piste tulee näyttämään...). Valokuvauskerhossakin ohjelmaa riittää niin, että perinteiset juttelupiirit ollaan hetkeksi jouduttu unohtamaan.
 

Yksi päivä kotiin palatessani eksyin kirjakauppaan, jonka hyllyjen välissä tunnin seikkailtuani päätin ostaa japaninkielisen Muumi-romaanin! Otin uuden ulottuvuuden kielen opiskeluun tuon kautta. Nyt sitä sitten oon junassa lukenut, ja hyvin sujuu! Pian saan käydä ostamassa uuden kirjan kun ekasta loppuu melkein sivut kesken. Ja hihii, sanasto kasvaa räjähdysvauhdilla. Kielellisesti melko yksinkertaista tekstiä, mutta hei tuleeko vähän hyvä fiilis: mä luen romaania japaniksi!

On tämä kovaa kamaa!

Mörkö on paras.

Koulumatkalla jokin aikaa sitten metrossa istui tapaus, jolla oli kädessä pieni vihko, johon se rustaili jotain naama hienoon ilmeeseen väännettynä ja välillä ympärille vilkuillen. Kuinka ollakaan arvasin juuri mitä se teki, sitä mitä mä oon aina tahtonut testata: piirtää ihmisiä, joihin törmää metrossa. Siellä tulee vastaan oikeasti henkilöä jos toista, ja joskus olisi niin mielenkiintoista lähteä luonnostelemaan piirrustuksia. Mutta kun ei kehtaa, onhan se vähän epäkohteliasta. Noh, hetken piirreltyään tämä tapaus käänsi sivua, ja alkoi katsella ympärille, siis etsiä itselleen uutta uhria. Sitten tuo tyyppi löysi mut ja jäi vain töllöttämään pitkäksi aikaa. Mikäs sen kummallisempaa kuin lakananvalkoinen teinipoika koulupuvussa keskellä Tokion metroa! Mutta mullehan ei tämä käynyt, joten katsoin sitä jäätävästi takaisin suoraan silmiin mooonta sekuntia, sitten meni viesti perille ja taiteilija karkasi vihkonsa taakse! :D

Tällä viikolla kuulin shokkiuutisen: mä muutan. Taas. Hostperheelle tuli äkillinen käänne arkielämään, eivätkä pysty enää hostailemaan. Lisäksi, mun koulumatka on aivan liian pitkä vaikka miten siihen yrittäisin asennoitua, joten host-äiti oli joutunut soittamaan YFUlle ja pyytämään, että alkaisivat metsästää uutta perhettä, koska oli sen nähnyt parhaaksi käytännön järjestelyiden kannalta. Aluksi turhautti, taas kaikki host-juttujen kanssa alusta, taas törkeä väsymys sen myötä ja taas lähes kokonaan uusi arkielämä opeteltavana. Mutta yllätys-shokista toivuttuani tajusin että ehkäpä se voi olla ihan hyvä juttu, joten nyt lähden avoimin mielin kohti...kolmatta host-perhettä :D Tässä isäntäperheessä olen tosin viihtynyt hyvin, eli sinänsä harmi. Eiköhän tällä muutolla kuitenkin jokin tarkoitus ole.

Jees, edelleenkin pelottaa ajan kesken loppuminen, niinhän siinä tulee käymään kun aika juoksee törkeää tahtia. Tällä kertaa valokuvat taisivat olla kyllä extrapahasti aiheen vierestä, anteeksi siitä. Muuten vain täytteenä tekstin välissä. Eipä muuta tällä kertaa, saa nähdä ehdinkö hetkeen kirjoittelemaan kun tuo muutto tulee näillä näkymin alkavalla viikolla!

Heihei (^^)/