Origamibuumi

Jälleen on aikaa viime päivityskerrasta kulunut kulunut liikaa, ihan liikaa. En edes halua katsoa, koska oon viimeisimmän kirjoituksen tehnyt! Mutta eipä tuosta mitään, pistetään blogi nyt saman tien ajan tasalle.

Törmäsin tähän kuvaan ja piti ihan itsekin ruveta miettimään, että mistä ihmeestä oon tän napannut. Mut Harajukultahan se, Shinjukun pilvenpiirtäjien suuntaan. Oikeasti tuo on niin hämäävää, tokiolaisilla on niiden oma matala, moderni Empire state building!

Äiti, tiedätkö ketkä kaks eksyi kolmen metrin tarkkuudella tässä kohtaa kaks vuotta sitten totaalisesti? Mä muistan kuin eilisen...

Koulussa on jälleen koeviikko, mut opettajat oli niin jänniä että antoivat meidän vaihtareiden itse päättää, tehdäänkö me kokeet. No vastauksen tiedätte jo :-D Meen siis kouluun ja opiskelen japania kirjastossa, taikka vähän lepäilen, hyvällä omallatunnolla ihan sallittua! Lauantaina päätin opiskella hiukkasen eri tavalla, luin mangaa sanakirjan turvin 2 tuntia. Mutta kyllä siinä oikeasti oppi. Tänään taas katottiin poikkeuksellisesti leffa ja sen jälkeen saatiin suunnata kotiin. Tässä kohtaa kuitenkin eksyin kaupungille kauppoihin, mistä päästään tän kerran otsikkoon...

Löysin siis ison ison kirjakaupan, jonka käänsin ympäri ihan onneni kukkuloilla törmäten origamikirjaan. Koulussa päästiin jo kerran tätä paperiväkertelyä kokeilemaan. Onnistuin värkkäämään kilpparin, joka raukka kyllä kaikkien silmissä näytti sammakolta! Olinkin jo hetken suunnitellut testata tätä juttua ihan kunnolla, jotenkas nyt päätin antaa sille mahdollisuuden. Vielä kirjakaupan kautta kotiin, tietysti paksu paperinippu kourassa.

Ja kyllähän se kivaa oli :-D Tein niitä varmaan kolme tuntia, melkein koko kirjan läpi. Kurkeja en kuitenkaan jaksanut yhtä enempää taitella, jos tuhat menee askartelemaan niin saa japanilaisten mukaan toivoa mitä ikinä lystää. Tuhat paperiarkkia seuraavalle lokkiparvelle?

Valas on mun ehdoton lemppari!

Kesäloma alkaa torstaina ja kestää pari kuukautta. Valokuvauskerhon kanssa tulee ainakin hengailtua, mennään pikkureissulle Japanin sisällä ja käydään Disneylandissa ( tiedän ettette tietänyt et täältä semmoinenkin löytyy)! Tokiosta pitää myös ehtiä kiertää kaikki vielä vieraat paikat, kameraa turhia säästelemättä tietenkin.

Ai että kehtaat väittää, ettet muka nää siinä perhosta?

Lauantaina tuli käytyä ekan ja ihan varmasti myös vipan kerran Shibuya 109:ssä, ainakin alennusten aikaan (ehkä Tokion kuuluisin ostoskeskus, täynnä sellaista nuorten ufomuotia. Okei, siistiä tavaraa myös vaikka muille jakaa). Toisen vaihtarin oli sinne päästävä, joten ei muuta kuin sisään vaan. Ja oikeasti, sitä ei voi sanoin kuvailla: kaikkien liikkeiden myyjät huusi niin kovaa kuin kurkusta irtoaa asiakkaita tulemaan chekkaan putiikkiensa tarjonta :D Kulutusjuhlaa, mikä sen parempaa! "IRASSHAIMASEEEEEEE!" Oltiinko nyt kanalassa vaiko ostarilla? Joko ne työntekijät on hulluja, niille maksetaan törkeästi tai niiden on vaan ihan pakkopakko tehdä töitä edes jossain. Mikäs siinä jos ite tykkäävät. Miesten osasto on tosin erikseen, siellä meno oli ihan hallinnassa ehkä pikkuriikkisen inhimillisempää. Okei myönnetään, kyllähän sieltä jotain pääsi itsellekin mukaan tarttumaan ;)

Tanabatoja Yoyogi-puistossa. Heinäkuun 7. on tähtijuhla, ja porukka kirjoittelee toiveitaan tuollaisille lapuille. Tässä tyyppi toivoo voivansa osallistua Tokion maratonille.

Nyt alan osata japania ehkä jo ihan oikeasti. Oon kyllä ahkerasti pistänyt töppöstä toisen eteen että sen kielen oppisin. Paljon menee vieläkin yli hilseen, mutta niitä "Vitsi, mä ymmärrän!" -hetkiä on koko ajan enemmän. Ellei vähäsen koko ajan. Tulevat vaihtarit, aloittakaa sen kielen kanssa tappeleminen jo ihan alusta alkaen (kuten minä mallikkaasti hehheh) niin, ettei myöhemmin tarvitse ajatella että olisipa sitä tehnyt enemmän töitä.

 Viikonlopun otos lähipuistosta. Länsimaalaisia Tokiossa, hushus pois täältä :D Mun kaupunki!

Ehkä hiukan on alkua ongelmaisempaa viime aikoina ollut, mutta eiköhän se niin vähän kaikilla joskus. Koeviikon takia klubeja ei pidetä ja aikaa on vähän liikaakin. Mitään superkriittistä ei kuitenkaan ole päässyt tapahtumaan, ja nyt on tosi hyvä fiilis. Eteenpäin, sanoi mummo lumessa!

Vielä loppuun on pakko kertoa luokkakavereiden hienosta suomen kielestä. Hetki sitten opetin niitä sanomaan heippa, kun kerran kovasti halusivat. Sitten parin päivän päästä tuun kouluun ja kaverit on mulle silleen, että "Wappa!!!". Whaaaaat O_o!? Muutama wappa lisää, ja sitten ne kysyi että mikä se nyt oli suomeksi. Ahaa-elämys oli silmin havaittavissa, ja hieman sai naurua pidätellä.

Vieläpä päätin uuden bannerin, siis tuon yläpalkin, väsätä. Mitä sanoo lukijakunta? Vanha takaisin ja heti vai saako jäädä? Ite kyllä tyksin.

Wappa!