VR-tason palvelua Tokiossa. Melkein.

...siltä se ainakin tuntui: lauantaina oli metro myöhässä! Melki otin kuvan kellosta, juna-aikataulusta ja tyhjästä laiturista. Nyt harmittaa kyl kun en näin tehnyt, eipä tuu tällainen toista kertaa vastaan :D Okei ei ollut paha, 2 minuuttia jäljessä.

Junaihmeen sijasta näkymää koulun ikkunasta :)

Viikonloppuna kävin sellaisessa Unescon kokoontumisessa. Mulla ei ollut koko jutusta mitään käsitystä kun mä sinne menin, YFU kutsui kuitenkin vaihtariraukkansa sinne mukaan. Paikan päällä sitten selitettiin, että me vaihtarit saadaan mennä jonkin sortin apu-ohjaajiksi niiden ylä-astelaisille tarkoitetulle leirille kesällä (pidetään Fujin juurella, wehee!). Viikonlopun kokoontumisessa leikittiin leikkejä tulevien leiriläisten kanssa, ja sitten sinne tuli sumopainijoita, jotka opettivat sumoa. Joku taisi siellä valitettavasti muutaman kuvankin meidän upeista harjoituksista ottaa. Ei tuntunut mun kutsumukselta tuo laji, vaikka superhupaisaa olikin :D Lopuksi ennen kotiin menoa pyörähdin tanskalaisen vaihtarin kanssa Shibuyan Starbucksissa, näin vaihteeksi. Mä en oikeasti ikinä kyllästy siihen paikkaan! Oli mukava jutustella toisen vaihtarin kanssa ihan ajan kanssa  taas pitkästä aikaa.

Muutama päivä sitten meinasin kyllä tippua tuolilta koulussa kun kaveri näytti yhtä lappusta. Joka viikko kaikki luokassa saa semmoisen paperin, joka on vähän niin kuin meidän luokan uutissivu. Aina jotain ajankohtaista tietoa. Tää paperi oli sitten kyseinen lappunen parin kuukauden takaa, vähän ennen mun lähtöä. Ja mitäköhän siihen oltiin keksitty printata? Mun isäntäperheelle japaniks/enkuks kirjoittama kirje! Hei, ei näin O__o! Koska 1) se oli isäntäperheelle, ei mun tuleville luokkakavereille. Tekstikin oli siis hieman erilaista kuin mitä olisin luokkalaisille halunnut Suomesta käsin rustata 2) Olihan se tosi nättiä japania, virheitä niin kuin ekaluokkalaisen esseessä. No ei mitään, hyvä kun olin silti yrittänyt. Jotenkin haluisin silti jutustella vähän Japanin YFUn kanssa, mitä oikein miettivät kun sen koululle antoivat ;)

Perjantaina oli leppoisin valokuvauskerho ikinä. Porukkaa oli niin paljon poissa, että istuttiin vain piirissä, juteltiin ja töherreltiin kuvia isolle paperille. Mukavaahan se oli, koko ajan tulee juteltua enemmän ja enemmän kavereiden kanssa. Toisin sanoen, kyllä se kielitaito tässä kehittyy. Ennen tänne tuloa mun kuullunymmärtäminen oli vähän heikko, Seinäjoen nurkilla kun ei japania nyt liikaakaan kuule, mutta tuntuu että tässä kuukaudessa oon ottanut siinä jo muun kielitaidon kiinni.

Shinjukulta löytyy, nimeä en tiedä...

Koulupostaus taitaa joutua vieläkin odottamaan hetkisen, joku päivä sen vielä kirjoittelen. Varmasti. Tänään otin aamulla jo koulupuvusta kuvan! Nyt on eka purikurakin koettu (en löytänyt parempaakaan mallia Googlettamalla). Nauroin koko ajan, se oli ihan törkeän hauskaa :D Tahtoo uudestaan.

Hejdå!