Syksy pakettiin

Päätin pistää syksyn yhteen pakettiin, täältä sitä nyt sitten satoi viiskyt kipaletta syksyn kuvia. Alta löytyy pikku selityksiä kuvatuksille, tässä olkaa hyvä:

Tehtiin reissu Nikkoon, kiitettävän tunnettu paikka tuolla jossain Pohjois-Japanissa historiansa sun muun suhteen. Yllä olleet kuvat on otettu Edo-kauden Japania jäljettelevässä paikassa, eli eivät kuitenkaan aitoa wanhan ajan kamaa. Alapuolelta momijigarin eli "ruskametsästyksen" satoa, aivan järkyn iso vesiputous ja muuta jänskää.

Seuraavaksi muita ikäloppuja Japanin kolkkia, Enoshimaa ja Kamakuraa. Huomatkaa myös eläkeläisturistit! Kulkevat järjestelmäkameroidensa kanssa kiltisti oppaan kantaessa näyttävää lippua joukon edessä, ne on oikeita turismielitistejä.

Setääki käytiin moikkaas. Nätisti on taas pienet japanilaiset puurtaneet hiki hatussa töitä patsaan eteen muutamamisen sataa vuotta sitten.

Seuraavaksi kuvia tapahtumasta, jossa käytiin Tokiossa. Kaikkea jännää jälleen kerran, älkää kysykö tarkemmin.

Ei meitä siellä sit muita.

Koulun edustalta löytyy nyt joulukuusi, ja ihmiset juhlii joulurauhaa siinä sitten kivasti tavarataloissaan kulutusta harrastamalla. Japanissa oikeasti kaikesta tehdään bisnestä. Kuusen valojen sytytysjuhla oli aikas ihmisiä keräävä jutska:

Ei mun lapsuudessa vaan pelattu Pokemon-korteilla nurmikolla joulukuusen juurella!

Loppuun vielä kuvia Shinjukun puistosta, vitsi mikä fiilis poiketa tuollaiseen paikkaan joskus Tokion vilskeessä. Sitten on taas hyvä sukeltaa takaisin rakennusten ja metrolinjojen sekaan.

Tänään oli sitten viimeinen kunnon koulupäivä. Huomenna alkaa koeviikko, eli ei mitään mulle, helposti lusmuillen tästä eteenpäin. Japanin lukio oli mielenkiintoista kokea, mutta kyllä se loppuu ihan ajallaan, alkaa siihen ala-aste-fiiliksen pikkuhiljaa väsyä. Vielä haluaisin tehdä sata asiaa ennen paluuta eikä millään meinaisi kuukausi siihen riittää, sen sitten ehtii minkä ehtii ja loput jää kokematta. Viimeinen käynti Shibuyalla, viimeinen karaoke, viimeinen purikura, viimeinen takoyaki. Jäiks, täähän on ihan niin kuin ennen lähtöä. Ei sen päivän lähestymistä vain meinaa uskoa.