Kouluelämä-pläjäys

Aikaa on vierähtänyt jo kuukausi viime tekstistä ja kerrottavaa löytyisi, mutta tällä kertaa uhraan postauksen koulusta kertomiseen!

Homeroom class, 2C!!!

Japanilainen lukio on ihan lyhyesti ilmaistuna täysin erilainen suomalaisesta. Täällä yksityisten ja yleisten koulujen ero on kova sana, ja koulujen välillä on hirveä vertailu. Yksityiset voivat olla normaalin sekakoulun lisäksi tyttö- tai poikakouluja, ja säännöt voivat olla tiukempia. Itse päädyin varmaan koko Japanin kummimpaan (seka)kouluun sääntöjen siellä ollessa Japanin mittapuulla vieras sana. Eikä siinä vielä kaikki, se on kristitty koulu jossa loksahtaa suu auki jos löytää kristityn oppilaan. On tää elämä täällä ihan joskus melkein ehkä loogista.

Koulua mulla on uskomaton etuoikeus ja onni, tai ainakin melkein, käydä 6 päivää viikossa. Yksityiskoulu kun on, reissaa oppilaat sinne pitkänkin matkan päässä. Joskus tuntuu ettei kukaan asu Tokiossa! Sunnuntait eli ainoat lomapäivät mennään siis nukkuen, tai jos jossain hengataan alias asoboidaan, nukutaan seuraava viikko koulun tunneilla. Tai no, sitä nyt tehdään joka tapauksessa.

Itse en toukokuussa koulun aloittaessa tuntien opetuksesta saanut varmaan aihetta pidemmälle mitään kiinni. Matikkaa taisin kokeilla opiskella kahdella ekalla tunnilla, sitten ymmärsin että turha yrittää jos en ymmärrä. Joten, aloitin japanin opiskelun itse tuntien aikana. Nyt ymmärrän jo varmaan tarpeeksi että voisin jo jollain tapaa tunneilla opiskella, mutta mitäs tuosta kun tähän asti on näin tultu: jatkan itseopiskelulla, ja opiskelen, jos opiskelen, enemmän tai vähemmän, tunnista riippuen ;)

Ekalla kertaa jumalanpalveluksessa luulin että kaikki kumartaa eteenpäin ja osoittaa kunnioitusta, ja ajattelin että kylläpäs hassuja tapoja täältä löytyy. Mutta ei...ne nukkui.

Mutta pelkästään tuollaisilla itseopiskelu-tunneilla pyörivä kouluelämä kuihduttaisi mun mielenterveyden alta kahden viikon. Pelastava sana onkin yksityistunnit! Niitä löytyy kahdeksan viikosta, kuusi japanin kieltä, yksi kulttuuria ja yksi päivittäistä elämää. Kielen tunneilla en oo käyttänyt oppikirjaa enää kesäloman jälkeen, teen opettajalle kysymyksiä ja muuten vain jutellaan japaniksi milloin mistäkin. Ja joskus jos latvialainen vaihtari haluaa puhua niin löpistään enkuksi, jälleen ehkä maailman ufoimmista jutuista. Kulttuurin tunnilla maalaillaan nyt japanilaisia maalauksia, aiemmin tutustuttiin vähän historiaan. Päivittäinen elämä on ihan helmeä myös: ope on sellanen ihan paras mummo, joka tuo tunnille aina jotain herkkuja. Sitten se syöttää mua ja toista vaihtaria kaikilla mahdollisilla japanilaisilla karkeilla ja jutustelee meille aina yhtä energisenä. Huomenna mennään sen tunnilta syömään unagidonit ravintolaan!

Samalta kampukselta löytyy yliopisto, jonka opiskelijat on cool/"kakkoii"! Niitä katotaan niin ylöspäin. "Daigakusei ni mou naritai ne!"

Parvekkeella voi aina joskus hengailla, tai ainakin koeviikolla nukkua penkeillä.

Eikä japanilaista koulua ilman koulupukua! Etukäteen suorastaan pelkäsin että mitä sen kääriminen ylle aamusta aamuun olisi, mutta loppujen lopuksi tyksin siitä ja paljon. Meidän koululla on mukava koulupuku eikä sen oikein pukemista ihan mitata viivoittimella (kyllä, tätäkin tapahtuu). Itse saa päättää kumman värisen kravatin laittaa jos laittaa, saa päättää pitkähihaisen neuleen ja hiattoman neuleliivin välillä eikä takkia ole pakko vetää niskaan jos ei halua. Lisäksi se neule on supercool. Koululaukkukin saa olla oma...Mutta täältä pesee, tässä kuva olkaa hyvät:

Kello on 11pm, mä alan kiskoa koulupukua ylle, jotain hiuksiin koska harakka-style on aina parempi kuin ei mitään, ja hostäiti nauraa itsensä kuoliaaksi skypen päässä olevan hostveljen kanssa. Mikä meni vikaan? Saitte kravatin Tylypahka-version, nätimpi on hukassa.

Toinen japsien kouluelämään ehdottomasti kuuluva juttu on klubit/kerhot. Jokainen kuuluu johonkin niistä, esim. itse käyn valokuvauskerhossa (plus englanti ja viime aikoina kalligrafia). Hulluimmissa urheilukerhoissa (jalkapallo ja baseball) päivä alkaa aamutreeneillä ja loppuu iltatreeneihin. Vapaa-päiviä tuskin montaa löytyy. Kuulostaa oikein mun tapoihin sopivalta, siksi eksyinkin pari kertaa viikossa olevaan kuvailukerhoon, jossa fiiliksen mukaan räpsitään muutama otos ja loppu aika jutellaan! Sieltä mä oon myös löytänyt ne kaikkein parhaimmat ihmiset.

Yleisesti kouluelämä täällä on mukavaa. Japsit on ystävällisiä ja ottaa hyvin porukkaan mukaan. Meno on sellaista lapsellisen sööttiä, välitunnilla saattaa kaikki yhtäkkiä lähteä pihalle leikkimään vesisotaa tai jotkut pelata lentopalloa luokassa. Liian rankkaa ei ainakaan ole. Ihan kokemisen arvoista tää japsien lukio!