Japanin ihmemaailma suomalaisen vaihtarin silmin. Valokuvia, lisää valokuvia, kulttuuria, vuoden kohokohtia, vuodatusta ja kaikkea muuta mitä vuosi Nipponilla tuo tullessaan!

keskiviikko 26. lokakuuta 2011

"Haluan syödä poroa"

Moi. Musta on tullut suomen kielen opettaja. Varustan hostäidin vielä semmoisella kielitaidolla, että se voi tulla Suomeen turisteileen joku päivä. Osaa kuulkaa jo vaikka ja mitä, tilata poroa ja kertoa salmiakin olevan pahaa. Hostäidin kännykästä löytyy suomen sanakirja, jolla me kommunikoidaan silloin kun keskustelun sanasto alkaa olla tasolla evoluutioteoria ja kuolemantuomio. Mutta sen sanakirjan ääni on ihan hirveä. Sellainen mörönmatala pelottavan aidonoloinen ääni, joka lausuu sanan jota sieltä etsii. Sit me nauretaan sille ja suomen kielelle O_o

Eli hengissä olen vaikka blogi onkin tehnyt kuolemaa kuukauden päivät. Täällä menee oikein mukavasti, sanotaanko mahtavasti. Hostperheen vaihtoa osaa katsoa jälkikäteen hyvänä asiana, oon päässyt näkemään paljon erilaista japanilaista elämää ja tämänhetkisessä perheessä viihdyn toooosi hyvin! Kroppa meinaa vain nyt väsähtää kaikesta tapahtuneesta, hirveä väsy aina aamuisin. Ja niin musta onkin tullut paha oppilas joka ottaa torkut kesken koulun tunnin vähintään kerran päivässä. Maassa maan tavalla, eiksje?


Sade on ihan ykkösjuttu täällä, koska kaupunki näyttää siistiltä pimeän tultua kaikkien valojen heijastuessa tiestä!

Ja juuri kun luulin koulun extra-hömpötyspäivien loppuneen, kävi ilmi että ensi viikolla on liikuntafestivaali. Luokkien ja kerhojen välisiä juoksukisoja ynnä muuta, ja kaikkien on osallistuttava johonkin. Itsekin kävin nimen lappuun rustaamassa, no idea mitä sieltä sitten on tulossa. Tiedottomuudessa on jänskää elää, oli sitten pussijuoksua tai pituushyppyä! Yksi laji on kuitenkin varmaa, luokkien välinen hyppynarukisa. Neljänkymmenen hengen luokka pomppii samaa isoa hyppynarua kolme minuuttia,  eniten hyppinyt luokka voittaa. Suomessa jos oltaisiin niin juttuhan hoidettaisiin hienosti kylmiltä mutta ehei, japsit treenaa hulluna lajiin kuin lajiin. Toisin sanoen, tällä viikolla joka toinen aamu on hyppynaruharjoitukset ennen koulun alkua. Aluksi oli kyllä asenne hukassa, mutta nyt herään iloinen virne naamalla ja "vaihtarius on kulttuurierojen oppimista" -klisee mielessä motivoimassa päästäkseni tunnin normaalia aiemmin kouluun. Ja onhan se loppujen lopuksi melko hauskaa!




Koulussa oli taas koeviikko, joka ei kovia ponnisteluja vaihtarilta vaatinut. Yksi englannin essee johon valmistautui edellisellä tunnilla, muuten japanin tunnit ja parina päivänä koulun terassilla lojumista japanin kirjat sylissä. Voi hieman kirpaista ne Suomen lukion koeviikot tämän jälkeen? Nyt on kuitenkin mukava kun kaikilla on taas aikaa, eli on viikonlopulle kavereiden tapaamista tiedossa. Syksyisin, joka ei muuten tule tänne väkisinkään, vieläkin kuuma, on Japanissa myös paljon kansallisia vapaapäiviä. Ensiviikolla käväisenkin hostperheen kanssa Kamakurassa. Odotan!




Asakusa, Tästä ei Tokio turistisemmaksi muutu!

Mutta eipä tätä vaihtaritarinaa ole jäljellä enää kuin kaksi ja puoli kuukautta. Jo alusta asti mulla on ollut tunne, että ei vain riitä kahdeksan kuukautta, ei sitten millään tämän vuoden loppuun viemiseen. Ehkä kuukausi sitten se rupesi vaivaamaan yhtäkkiä ihan järkyttävästi, tuntui vain että aika valui pois eikä sille voinut mitään, tuskin osasi muuta murehtia. Mutta sitten se katosi. Katosi yhdessä päivässä eikä sen jälkeen ole soitellut. Ymmärsin mitä on olla takaisin Suomessa. Siis SUOMESSA. Onko parempaa? Totta kai Japani on todellakin paikka josta pidän, mutta Suomessa on vain niin mukavaa. Siellä on kaikki tärkeät ihmiset. Siellä on se ainoa oikea Seinäjoen lukio ja seurakunta. Siellä saa puhua kieltä, jolla pystyy sanomaan mitä tahansa ja miten tahansa, milloin tahansa. Ei muuten ole itsestäänselvyys ulkomailla olon jälkeen! Siellä on kylmä talvi ja sauna joka päivä käytettävissä. Siellä on Fazer ja Panda ja Beck-leffat (ainainen maanpetturi-Ruotsi-fani). Eli todellakin odotan sitä, kun olen takaisin Helsinki-Vantaalla. Mitkä tulee fiilikset olemaan silloin, sitä en tosiaankaan tiedä. Mutta nyt nautin Japanista, tsemppaan kielen ja kaiken kanssa loppuun, teen mitä en vielä ole tehnyt, nautin vielä vähän lisää, aloitan Facebook-lakon taas loppuajasta, mutta muistan kuitenkin, että tammikuussa saan palata Suomeen.

9 kommenttia:

noora kirjoitti...

BECK <3

Oli kiva kuulla susta =)

NAUTITAAN !

yunikon kirjoitti...

Hei, Kamakura on hieno paikka! Pääset käymään Buddhan pään sisällä, jos meette sinne :DD (olen käynyt Kamakurassa kahesti).

Mutjuu... Supootsudaikai ganbatte ne!!

Ja hei, viesteillään siitä suomi-shibuya miitistä, joohan :DD

AMAZE kirjoitti...

Voin sanoa, että mulla oli sama fiilis lähtöpäivinä, mut sit parin päivän jälkeen Suomessa oli taas sellainen "Suomi on perseestä, tahdon pois" -fiilis. Itse en pidä Suomesta maana juurikaan, mutta kotia oli ihan kamala ikävä! ;__; En edes ikävöinyt kavereita (koska niitä mulla ei juurikaan ole), mutta koti, perhe, koira, ruoka, oma huone, oma aika, sänky... OMA KOTI.

Anonyymi kirjoitti...

Kiva lukea sun kuulumisia taas pitkästä aikaa.(: Onko siihen oikeasti vain niin lyhyt aika kun olet taas täällä, hassua.. Tai meille täällä se on lyhyt aika, mutta en usko että sun aika kuluu niin nopeasti, ainakin toivon että ei. Mutta ihan alkuun, mahtava otsikko! ajattelin jo että mitäs täältä nyt sitten löytyy.. :DD Vai nauratte te siellä suomen kielelle.. Ajattelin jo aiemmin että sieltä tulee joku yltiö-japanilaistunut-Jussi takaisin kun olit joskus kirjoittanut, että ratsastustalli on jotenkin hassu sana. Niin mitäs nyt sitten kun naureskelet siellä jo suomen kielelle.:D hmm, vai nukut sinä tunneilla.. noh, sitä harrastaa itse kukin..:DD ja niin vielä, Onnea hyppynarukisaan ja nauti nyt vielä Japanista, kyllä sitä sitten ehtii syödä suklaata ja katsoa beckiä kun tulet takaisin.:D T: minäfiia ps. Unohdin mun nimimerkin ja salasanan ja niin edespäin, joten kirjoittelen nyt anonyyminä. :D))

Miili kirjoitti...

Ai sä oot Seinäjoelta o: aika läheltä, ite kun oon Kokkolasta! Ois tarkoitus mennä sinne sitä yhtä musikaalia katsomaan tässä kohta..

Hankala kuvitella millaiset fiilikset ois kotiinpaluun suhteen kun itse ei oo vielä edes päässyt paikan päälle :D sen näkee sitten. Siellä olokin kuulostaa sun suusta hauskalta. Hyvää loppuaikaa!

Anonyymi kirjoitti...

Heips Jusa :)

Ja kiitos mukavasta blogistasi.
Illan parhaat naurut repes noista aamuharkoistasi,ei nappaisi pimeinä lokakuisina aamuina vähempää;D
Kiva myös,että aika kuluu ja joulukin tulla tossuttaa...sitten ootkin jo alkuvuodesta täällä. Nauti elämästäsi ja be happy :)

T.Hansu

Jusa kirjoitti...

No mutta tamapa oli iloinen yllari, tehan kommentoitte kaskemattakin. Kiitos! :D Muutamat naurut repesivat sanavalinnoista taallakin paassa!

Pitaapa taas kirjoitella jatkossakin ;)

Noora: Nautitaan, kylla! Ja pitaa hei taas konsultoida siita meidan fb-lakosta, ma unohdin jo paivamaaran xD

Yunikon: Shibuyamiitti on pakollinen! Ens kuun puolella loytyy varmana aikaa sille, kaydaa chekkaas ichimarukyuut sun muut :D

Fiia: Kirjoittelempas sulle vastauksen Facebookkii!

Miili: Joo taalla olo on ehdottomasti mukavaa ja kokemisen arvoista, joskin jotain mita on viela Suomesta kasin vaikea hahmottaa. Tsemppia omaan vaihtooon! ;)

Hansullekin terkkuja taalta vastakkaiselta pallon puoliskolta ja kiitos kommentista! ^^ Aamuharkat joo...japanilaiset on ja pysyy japanilaisina! :D

Reeta kirjoitti...

Heipsan!

Näitä sun postauksias on aina kiva lukea, vaikka niitä hiukan harvemmin tuleeki :DD Mutta noi sun ottamat kuvat on aivan loistavia! Lisää tommosia tänne :)

juulia kirjoitti...

mahtava kuulla susta pitkästä aikaa ees jotaki! oon nyt kyllä ihan sitä mieltä ettei sun tarvis olla japanis enää yhtää mutta ehkä mä tyydyn laskemaan viikkoja siihen ku tuut vihdoin tänne :)))

EIKÄ MITÄÄ LAKKOJA ENÄÄ JA TAHON SUT SKYPEEN !! liian pitkä aika siitä ku ollaan viimeks puhuttu, ikävä on :(