Tilaisitteko kimonon tai hautapaikan? Olisi alennuksessa.

Ihan ensiksi, tää on niin parasta, Blogger suostuu yhteistyöhön ja saan ladattua kuvia tänne! Ei tarvii julkaista pelkkää kuivan näköistä tekstiä.

Kesäloma näyttää uhkaavasti kääntyneen loppusuoralle syyskuun lähestyessä kamalaa tahtia nurkan takaa. Viime postauksen jälkeen oon käynyt toisen kerran Fujilla (ilmeisesti menen sinne parin viikon päästä vielä kolmanteenkin kertaan), pomppinut koulussa maailman turhimmissa tapaamisissa, heilunut Harajuku-Shibuya -akselilla taas aikas riittämiin ja ehtinyt kotonakin homehtua.

Alkuun kuvavuodatus valokuvauskerhon reissusta. Näitähän oltaisiin katseltu jo pari viikkoa sitten, mutta parempi myöhässä kuin ei milloinkaan.

 

Viime Torstaina lähdettiin Tokion ja Yokohaman vaihtareiden kanssa katsastamaan Fuji-vuoren alue. Lähtö oli aamulla 6.40 Yokohamasta, joten ehtiäkseni sinne täältä riisipelloilta menin toiselle vaihtarille yöksi päivää ennen. Oli  jänskää suunnistaa Tokion halki viideltä aamulla. Shibuyalla kun vaihdettiin junaa niin en ollut uskoa näkemääni: siinä risteyksessä oli ihan oikeasti vähän ihmisiä! Muutenkin oli hassu fiilis, kun koko kaupunki heräili päivään. Jos se oikeastaan koskaan nukkuukaan. Nojoo kuitenkin.
Perillä käytiin ensiksi chekkaamassa jokin iso puutarha auringonkukkiensa kanssa. Ihan jees vaikka koko aika vaihtariporukalla puhumiseen käytettiinkin. Sitten noustiin bussilla patikoiden reiluun puoleen väliin vuorta, joka harmiksi oli aikas pilvien peitossa. Siksi ei paljoa ylhäältä ympärille näkynyt. Siistiä oli kuitenkin kun tunsi kosteiden pilvien tulevan päin naamaa. Sieltä vielä mentiin johonkin isoon puutarhaan poimimaan persikoita. Se vaikutti vähän uusavuttomien massakokoontumiselta, kun porukalla siinä yritettiin toivottomasti niitä persikoita kuoria (no hei ei ollu Googlee, ja sanottiin et pitää kuoria!), mutta kyllä se loppujen lopuksi hyvin sujui. Ehkä :-D Paluumatkalla Tokioon johtavat tiet olivat ruuhkaantuneita, joten lopulta oltiin 2 ½ tuntia myöhässä. Ei mitään, oli ihan parasta jutustella muiden suomivaihtareiden kanssa sitten kolmen kuukauden. Kiitos!

Kyllä se siellä on!

Joku siellä poneilikin.

Fujin puolivälin paikkeilla kiertellessä otettuja kuvatuksia.

Perus maataso on jossain siellä alhaalla :D

Niin, tuossa yksi päivä hostperheen kanssa puhuessa puhelinmyyjä soitti. Siinäpä ilmeni, että Japanissa on puhelinmyyntikin viety hiukkasen pidemmälle tasolle. Langan päässä täti kun ei kauppaakaan ainoastaan sitä Elleä tai muita aikakauslehtisiä, vaan joskus sieltä voi pahan päivän varalle hankkia vaikkapa hautapaikan. Tai kimonon. Alkaa tuntua, että täällä on oikeasti kokeiltu kaikkia mahdollisia bisneskeinoja!

 

It is H-U-G-E! Näkyy aina kun junailen itseni Tokioon, ja vitsi ikinä en voi uskoa sitä kokoa.

Koulussa on syksyllä tulossa luokkien välinen kuorokisa. Kyllä, odotan melkein innolla. Tämän takia meidän luokalla on ollut viime päivinä tapaamisia, että voitaisiin harjoitella tuota kisaa varten. Ekalla kerralla treenien alkamisaikaan paikalla oli kaksi ihmistä (40 hengen luokka), puolen tunnin jälkeen ehkä kymmenen, ja minun paikalta puolentoista tunnin jälkeen lähtiessä ehkä juuri ja juuri se viisitoista. Ja parin päivän päästä siellä oli seitsemän ihmistä. Arvatkaa vain onko hyvin harjoiteltu! Hostäitikin sanoi jo, että lintsaa nyt hyvänen aika kun ei sinne ole järkeä mennä :-D Ja näin teen. Mutta ei haittaa vaikka olen tuonne tähän asti päättänytkin lähteä, junassa on aina kiva istuskella ja lukea kirjaa, ja koululta voi suunnata kiertelemään kaupunkia...

 

Nämä kuvat otin koulun viereisestä Happoen-puistosta. Nätti paikka keskellä Tokiota! Kantsii pyörähtää jos Shirokanen alueella käy.

Vielä mua olisi odottamassa ehkäpä maailman turhin urakka, todiste siitä että Suomen koulujärjestelmä se vaan jyrää muiden yli: kesäläksyt. KESÄLÄKSYT!? Oikeasti hankkikaa elämä. Japanissa kun kesäloma on tulossa, niin ajatellaan että kylläpäs sitä kaikilla onkin paljon aikaa. Joten ihan pikkuisen voi opiskelullekkin uhrata aikaa. Mutta siinä vaiheessa kun opettajat eivät läksyjä antaessa innostukseltaan osaa pitää järkeä mukana matkassa, on lopputulos se, että opiskelemaan joutuu enemmän kuin normaalin koulun aikana. Hienosti on siis tilanne pahempi lopussa kuin alussa. Mä vain kun en löydä tästä sitä jutun juurta. Varsinkaan kun läksynä on esimerkiksi suunnitella vohvelikangas. Aivan oikein, lukion toisella luokalla...Täällä lukiossa käytetään voimia oikeasti niin paljon kaikkeen turhaan. Onhan se kiva kokoontua yhteen kisaamaan siitä, kuka ui nopeiten tai veisaa virsejä upeiten, mutta pidetään leikki ja laulu -opetusmetodit alakoulun puolella. Ja pyhitetään lomat lomailulle.


It's not good, it's not bad, it's different.