Lomaleiriläinen

Tästä viikosta jäi jäljelle muistikortti täynnä valokuvia, parhaita hetkiä valokuvauskerhon kanssa, ikävä onsen-kylpylään, heipat hostsiskolle. Uusi Hayao Miyazakin leffa ja törkeä väsy. Saisinko mä nukkua?

...en koska nyt selitän mitä kaikkea viime aikoina on ehtinyt tapahtua. Reilu viikko sitten siis pakkasin laukut ja lähdin YFUn mummon kanssa seikkailemaan metroviidakon läpi Chiban puolelle. Täällä sitä siis ollaan, uudessa hostperheessä. Ja hyvin on lähtenyt käyntiin! Mukavia ihmisiä ovat. Perheeseen kuuluu vanhemmat, saman ikäinen hostsisko ja yliopistoa käyvä veli. Sisko tosin suuntasi jo Amerikkaan viettelemään omaa vaihtarivuottansa, mutta hyvin ehdittiin tutustua ja viettää hauskaa aikaa yhdessä. Onhan se totta että Tokio on nyt ihan kuusessa, taikka että itse olen, mutta juna kulkee ja sillä mennään. Joka tapauksessa, hostperheessä viihdyn ja hyvin!

Mutta ettei vain hengittää ehtisi, suunnattiin maanantaina valokuvauskerhon kanssa kohti Shizuokaa. Hieman hassua, että tuosta reissusta käytettiin nimeä treenileiri, mutta kun normaalisti matka koulun kerhon kanssa tarkoittaa aamuviideltä heräämistä, pallon kanssa juoksemista ja punnertamista iltaan asti. Vaan valokuvauskerho kuuluu ihan eri kastiin: siellä me loikoiltiin onsenissa, pelailtiin Unoa, juteltiin ja kokkailtiin leppoisasti kolme päivää! Eläintarhakin käytiin katsastamassa. Laama oli tietty paras kaikkien mielestä. Valokuvia matkalla otin ihan kiitettävästi. Nykyään porukan jutellessa ymmärrän jo tosi hyvin, välillä vain yksityiskohdat jäävät pimentoon. Mutta omien kommenttien lisääminen nopeasti muuttuvaan keskusteluun on kyllä tuntunut extravaikealta. Pikkuhiljaa siinäkin oon alkanut kehittyä.

Valokuvatouhuista kun kotiuduin, sain jo seuraavana päivänä suunnata Unescon ja parin muun vaihtarin kanssa kohti Fuji-vuorta. Siellä siis oltiin vuoren juurella lerillä apuohjaajina ja mukavaa oli. Päivisin oli kaikenlaisia pelejä ja muuta aktiviteettia. Fujikin tuli nähtyä, nyt voin tammikuussa jättää Japanin ihan luvan kanssa. Ja juuri kun viime päivityksessä ehdin hehkuttaa Fuji Q Highland-huvipuistoa, nyt me sitten ohitettiin se bussilla! Huikean näköinen mesta.

Seuraavaksi ohjelmassa pitäisi olla käynti hostveljen kanssa Asakusassa (vanhaa Tokiota), hengailua valokuvauskerholaisten kanssa ja uusi yritys päästä Disneylandiin. Ekalla kertaa taifuuni pisti suunnitelmat uusiksi ja jouduttiin perumaan koko juttu! Ehkä tällä kertaa onnistaisi.

Viikko sitten sain oikeasti nauraa kyyneleet silmissä. Hostsisko, kyllä, 17v luuli joulupukin olevan olemassa. Tämä päätti kysyä multa, että miten on mahdollista saada 40 pakettia pukilta jouluna kun oli kuullut jollekin näin käyneen. SIIS MITÄ? Tää on oikeasti huolestuttavaa, missä on japanilaisnuorten maalaisjärki? :D Raukka koki kyllä pahemman tason shokin kun kuuli karun totuuden, maailma on paha paikka ja pukki täysin tarua. Lopuksi sain tietää vielä, että kaikki kaverit luulee samoin...

Anteeksi että tällä kertaa päivitys on ihan puskista ja huono ja tylsä eikä kuviakaan tekstin välistä löydy, mutta mun kaksi tuntia hienoksi väsäämä teksti katosi bittiavaruuteen joten eipä voi mitään. Lisäksi mulla on pieni blogimasis meneillään. Ehkä pian näkyy taas valoa tunnelin päässä, koitan pitää tätä siihen asti tekohengityksen voimin yllä. Muuten nyt menee yleisesti ottaen tosi hyvin, nautin täällä olosta. Kaikki rullaa juuri hyvin eteenpäin. Suomea ei ole ikävä, välillä tietty siellä olevia ihmisiä tulee ajateltua.

Sayonara!