Taas on tapahtunut vaikka ja mitä, joten nyt täytyy todeta että blogista jää valitettavasti moni moni juttu pois. Nyt oon jo ehtinyt pyörähtää koululla orientaatiossa (sain koulupuvun, jeih!), käppäillä maailman vilkkaimmalla risteyksellä Shibuyassa, vierailla reissun ensimmäistä kertaa Hyaku en shoppissa (kauppa, jossa kaikki maksaa pyöreästi euron) ja vaikka mitä muuta. Tällä kertaa saatte vhdoin ja viimein kuvia, siitä kiitos Yodobashi kameralle, jonka elektroniikkauniversumista löysin kivan kakkoskameran!
Tänään aloitettiin päivä käymällä Shibuyan Starbucks Coffeessa, josta on kivat näkymät aiemmin mainitsemalleni risteykselle. Otin iiiiison take away -kaakaon, yamiiii!
 |
| Japanilaisittain Sutaabakkusu kofii taikka erään lukijan nimeämänä Starwars coffee. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. |
 |
| Tänään oli kuulemma hiljaista... |
 |
| ...siis tosi hiljaista. |
Nyt kun kaikki on miettinyt otsikon suomiviittausta päänsä puhki, niin voin kertoa mistä moisessa oli kyse. Tokiossa on suomikahvila, jossa ruoka on suomalaista, astiasto on suomalaista ja sisustus on suomalaista tavaraa. Tuohon paikkaan sitten päätettiin mennä eilen, mutta kuvia ei valitettavasti tuolta ole. Joku kerta käyn ottamassa muutaman kuvasen siellä! Voi vitsit, tuntui niin kuin olis ollut hetken kotona kun söi suomalaista ruokaa ja joi samanlaisista Iittalan laseista kuin kotona :D Ehkä kummallisin fiilis ikinä
Tänään sitten käytiin katsastamassa Harajuku, suomalaisten japanifanien taivas. Jännä paikka, jänniä kauppoja ja jänniä ihmisiä! Kauheasti en kuvia ottanut, mutta tässä silti pari:
Seuraavaksi kuva mun koulukengistä! Luulin, että ne olis ollu semmoiset hassut tossut, mutta ne olivatkin ylicoolit kengät. Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa:
 |
| Meidän wabakit eli koulutossut. Tai ainakin jotain sinne päin. |
|
|
|
|
|
Tänään oli muuten eka maanjäristys, toisin sanoen nyt olkaa kaikki sukulaiset huolissanne pikku-Jusan kohtalosta. Ei vaan: se kesti ehkä 5 sekuntia ja oli tosi heikko, siis tosi heikko. Ei tippunu tai edes kaatunu mikään tavara. Istuin justiin omassa huoneessa, se oli aika jänskän oloista.
Huomenna on ensimmäinen koulupäivä, onnea saa toivottaa! Mun luokka on 2C, eli aloitan ylemmällä luokalla kuin mun Suomen oma on. Nyt ehkä pitäis yön aikana päättää mihin klubiin haluan osallistua. Sulkapallo olis muuten jees mut hei, niillä on aamulla ennen kouluaki harkat: voitteko kuvitella mut sinne? :----D Nojoo, ehkä seuraavassa postauksessa saatte kuulla, minne päädyin. Sayoonara!
PS. Jos on jotain kysymyksiä niin heittäkää kommentteihin, yritän sitten vastailla kun ehdin :-)
11 kommenttia:
Heippa. Kiva lukea, että siellä on lähtenyt hyvin kaikki pyörimään :) Ilkassa oli hyvä juttu!
Sattui hauskasti, kun oltiin Jippii-kuoron kans laulamassa vanhainkodissa ja kesken esiintymisen huomasin, että Jussihan se täällä meidän kans esiintymäs ;) Ilkan lehti oli soittimen alla ja sun kuva näkyy siinä komeena! Näytin lapsillekin esiintymisen jälkeen, että tässä on se Jussi, joka kertoi Japani-konsertissa matkastaan.
Hyvää jatkoa ja opiskeluintoa! T.Marjo
haha onnea joo kouluun. :--D
Hmm oletan et kerrot vähä lisää sun koulust enspostauksest ni turhaa kysellä siitä.. Hm sen verran, et oisko tarkotus olla samas perhees koko reissun ajan, vai onko vaihtoo luvas? :>
hah, pidä hauskaa ja yritä olla eksymättä tonne "hiljaiseen liikenteeseen"..
ps. ootkos jo matkustanu metrolla? kuis täynnä ne sit taas on..? ._.
Siellä ei taida aika tulla pitkäksi :) Tsemppiä koulun käyntiin! T. Eija
Heips :)
Ja kiva lukea mukavia blogejasi...viihdyt ilmeisesti aikas coolisti ;).
Be happy & enjoy...
t.Hansu
Hehee, kiitos kaikille superisti kommenteista :) Noista metroista, se kuinka täynnä ne on, vaihtelee huikeasti aseman, pysäkin ja kellonajan mukaan. Oon siis käyttänyt jo monasti niitä, tänään esim. menin yksin kouluun metrolla (noh, hostäiti jätti autolla paikkaan, josta menemällä ei tarvinnut vaihtaa linjaa kertaakaan). Eniveis, se oli siistiä =D no kuiteskin, paikka missä nousin kyytiin oli ihan superiso asema. Joten kunn metro tuli, se oli aiivan täynnä. Katoin et eihän tuonne mahdu kärpästäkään. Eniveis, iso asema=paljon ihmisiä tulee pois metrosta. Paljon saatta tulla sisäänkin, mut tällä kertaa mulla oli tuuria. Jotenkas kun menin metroon, siellä oli paljo tilaa ja sain ihan istumapaikankin. Tää sama tilanne jatkui aina mun poistumispysäkille asti.
Tosta hostperhekysymyksestä. Mä en itse asias tiiä :D Aluks puhuttiin, et tää pitäs olla vähän niinku vaa väliaikanen, mut must tuntuu et tästä tulee mun lopullinen. Vielä en tiedä. Mutta lähiaikoina en ainakaa tuu vaihtamaan perhettä, toivottavasti ei tarvii ollenkaan. Tuo käytäntöhän vaihtelee paljon järjestöittäin: joillain perheenvaihto on osa ohjelmaa, joillain tavoite on pitää yhdessä perheessä koko vuosi.
Marjo: Vähänkö hauska sattuma! Voih, itse en oo nähny vielä koko artikkelia ollenkaan :D Mutta hyvä jos oli onnistunut artikkeli. Terveisiä kaikille sinne Suomeen! :)
Hei onnee kouluun! ^^
Kiitos terveisistä ja matkakertomuksista.Mukavaa luettavaa.Millaiselta koulu
tuntuu? Oliko koulupuku sopiva?
Lähdemme tänään Rodokselle.Len-
nämme tänään Hkiin ja Eero ja Hely
tulevat meitä vastaan. Kirjoitellaan sitten lisää myöhem-
min.
terv:Iskä
Onneksi olkoon ekasta maanjäristyskokemuksesta. Niihin tottuu vähitellen, eikä yöllä edes herää, ellei sitten putoa sängystä.
Kiitos Jussi TOSI mielenkiintoisesta blokista!
T. Arto
Ei kysymyksiä.
Mahtavaa. Sytyn sikana tälle setille täällä. Lisää guviah! :D
Ps. Olit kauheen täysikäsen näkönen Ilkas :O truu-Julmis!
t. NXA
Lähetä kommentti