"Haluan syödä poroa"

Moi. Musta on tullut suomen kielen opettaja. Varustan hostäidin vielä semmoisella kielitaidolla, että se voi tulla Suomeen turisteileen joku päivä. Osaa kuulkaa jo vaikka ja mitä, tilata poroa ja kertoa salmiakin olevan pahaa. Hostäidin kännykästä löytyy suomen sanakirja, jolla me kommunikoidaan silloin kun keskustelun sanasto alkaa olla tasolla evoluutioteoria ja kuolemantuomio. Mutta sen sanakirjan ääni on ihan hirveä. Sellainen mörönmatala pelottavan aidonoloinen ääni, joka lausuu sanan jota sieltä etsii. Sit me nauretaan sille ja suomen kielelle O_o

Eli hengissä olen vaikka blogi onkin tehnyt kuolemaa kuukauden päivät. Täällä menee oikein mukavasti, sanotaanko mahtavasti. Hostperheen vaihtoa osaa katsoa jälkikäteen hyvänä asiana, oon päässyt näkemään paljon erilaista japanilaista elämää ja tämänhetkisessä perheessä viihdyn toooosi hyvin! Kroppa meinaa vain nyt väsähtää kaikesta tapahtuneesta, hirveä väsy aina aamuisin. Ja niin musta onkin tullut paha oppilas joka ottaa torkut kesken koulun tunnin vähintään kerran päivässä. Maassa maan tavalla, eiksje?

Sade on ihan ykkösjuttu täällä, koska kaupunki näyttää siistiltä pimeän tultua kaikkien valojen heijastuessa tiestä!

Ja juuri kun luulin koulun extra-hömpötyspäivien loppuneen, kävi ilmi että ensi viikolla on liikuntafestivaali. Luokkien ja kerhojen välisiä juoksukisoja ynnä muuta, ja kaikkien on osallistuttava johonkin. Itsekin kävin nimen lappuun rustaamassa, no idea mitä sieltä sitten on tulossa. Tiedottomuudessa on jänskää elää, oli sitten pussijuoksua tai pituushyppyä! Yksi laji on kuitenkin varmaa, luokkien välinen hyppynarukisa. Neljänkymmenen hengen luokka pomppii samaa isoa hyppynarua kolme minuuttia,  eniten hyppinyt luokka voittaa. Suomessa jos oltaisiin niin juttuhan hoidettaisiin hienosti kylmiltä mutta ehei, japsit treenaa hulluna lajiin kuin lajiin. Toisin sanoen, tällä viikolla joka toinen aamu on hyppynaruharjoitukset ennen koulun alkua. Aluksi oli kyllä asenne hukassa, mutta nyt herään iloinen virne naamalla ja "vaihtarius on kulttuurierojen oppimista" -klisee mielessä motivoimassa päästäkseni tunnin normaalia aiemmin kouluun. Ja onhan se loppujen lopuksi melko hauskaa!

Koulussa oli taas koeviikko, joka ei kovia ponnisteluja vaihtarilta vaatinut. Yksi englannin essee johon valmistautui edellisellä tunnilla, muuten japanin tunnit ja parina päivänä koulun terassilla lojumista japanin kirjat sylissä. Voi hieman kirpaista ne Suomen lukion koeviikot tämän jälkeen? Nyt on kuitenkin mukava kun kaikilla on taas aikaa, eli on viikonlopulle kavereiden tapaamista tiedossa. Syksyisin, joka ei muuten tule tänne väkisinkään, vieläkin kuuma, on Japanissa myös paljon kansallisia vapaapäiviä. Ensiviikolla käväisenkin hostperheen kanssa Kamakurassa. Odotan!

Asakusa, Tästä ei Tokio turistisemmaksi muutu!

Mutta eipä tätä vaihtaritarinaa ole jäljellä enää kuin kaksi ja puoli kuukautta. Jo alusta asti mulla on ollut tunne, että ei vain riitä kahdeksan kuukautta, ei sitten millään tämän vuoden loppuun viemiseen. Ehkä kuukausi sitten se rupesi vaivaamaan yhtäkkiä ihan järkyttävästi, tuntui vain että aika valui pois eikä sille voinut mitään, tuskin osasi muuta murehtia. Mutta sitten se katosi. Katosi yhdessä päivässä eikä sen jälkeen ole soitellut. Ymmärsin mitä on olla takaisin Suomessa. Siis SUOMESSA. Onko parempaa? Totta kai Japani on todellakin paikka josta pidän, mutta Suomessa on vain niin mukavaa. Siellä on kaikki tärkeät ihmiset. Siellä on se ainoa oikea Seinäjoen lukio ja seurakunta. Siellä saa puhua kieltä, jolla pystyy sanomaan mitä tahansa ja miten tahansa, milloin tahansa. Ei muuten ole itsestäänselvyys ulkomailla olon jälkeen! Siellä on kylmä talvi ja sauna joka päivä käytettävissä. Siellä on Fazer ja Panda ja Beck-leffat (ainainen maanpetturi-Ruotsi-fani). Eli todellakin odotan sitä, kun olen takaisin Helsinki-Vantaalla. Mitkä tulee fiilikset olemaan silloin, sitä en tosiaankaan tiedä. Mutta nyt nautin Japanista, tsemppaan kielen ja kaiken kanssa loppuun, teen mitä en vielä ole tehnyt, nautin vielä vähän lisää, aloitan Facebook-lakon taas loppuajasta, mutta muistan kuitenkin, että tammikuussa saan palata Suomeen.

お疲れ様 - Otsukare-sama

Ääkkösettömät heipaheit taalta uudesta hostperheesta.
Muutto meni tosi hyvin, viihdyn uudessa hostperheessa ja totuin tahan uuteen elamaan onneksi nopeasti. Koulumatka on ihanan lyhyt tunti, oikeasti onko parempaa olemassa? Hostit ovat rentoja, ei mitaan turhan tiukkoja saantoja ja muutenkin maailmat kohtaa hyvin! Talo on tallainen janna vahan vanhempi, oikein japanilainen omakotitalo. Tosi mukava paasta kokemaan vahan erilaisia paikkoja, mika on siis hyva kaantopuoli meidan muutelleiden vaihtareiden kohdalla. Eipa perhevaihto varmaan tata paremmin voi edes menna.

Koulun festivaali tuli ja meni, ja olihan se ihan mielenkiintoista. Jokainen luokka oli tehnyt luokkahuoneesen jonkinlaisen...laitteen?...pisteen? No joka tapauksessa, niissa oli aina kaikenlaisia peleja ja labyrintteja, muutama kummitustalokin loytyi. Enkkukerhossa vasattiin labyrintti sellaisesta jatesakkimuovista. Ihan natti muoviroskataivashan siita tuli. Mutta kivaa oli joka tapauksessa. Parasta oli lopussa purkaa viidessa minuutissa alas se, mita ensin monta paivaa oltiin vasatty.

Kuorokisakin oli. En osannut laulaa, ei varmaan yllattanyt. Eika meidan luokka pahemmin voittanut, mutta kivaa oli kaikilla. Lopuksi mentiin kaikkien kanssa syomaan, purikuraan ja muuten vain hengailemaan, mika oli supermukavaa. Tahan kisaanhan siis treenattiin ihan vasymiseen asti. Nyt on outoa kun ei ole harjoituksia aamulla, ruokavalkalla taikka koulun paatteeksi, ihan vain normaalia koulua. Pitkasta aikaa.

Otsukare-sama, nain taalla aina jonkin ison koitoksen paatteeksi sanovat.

Semmonen sää

Tänään meillä piti olla koulun festivaalien valmistelupäivä, ja sen piti kestää ainakin iltakuuteen. Mutta taifuunin takia kävi käsky puoliltapäivin kotiin. Nyt istun omassa huoneessa ihan onnessa, nenä ikkunassa kiinni tuijottamassa sadetta ja puiden latvoja. Ja välillä luulen että koko katto lähtee pian pään päältä! Tää on siistiä.

Tässä kun on aikaa, niin kerronpas uusimmat kuulumiset hostperhe-rintamalla. Kuulin tällä viikolla, että muutto on sunnuntaina. Ja uusi asuinpaikka tuleepi olemaan Ikebukuro!!! Ylisiistiä. Hostpereeseen kuuluu vanhemmat ja 23-vuotias kuvataidetaideyliopistolainen hostsisko, joka kuulemma silloin tällöin käy kotona ja muuten asuu muualla. Koulumatka vähenee ehkäpä tuntiin, ah parasta. Laukut on pakattuna, enää vain sunnuntain odottelua.

Nyt mä alan opiskelemaan japania ja loikoilemaan rauhassa kotona. Siitä onkin pitkä aika kun oon viimeksi pääsyt kotiin ennen kello 7:ä illalla...

Syyskuulumisia

Pitkästä aikaa, heissulivei. Nyt saadaan sivuille hiukkasen tuoreempaa tekstiä kaiken kiireen keskellä. Koulu alkoi siis syyskuun alussa, ja mukava sinne oli palata. Japanin tunteja odottaa aina ja kavereita on mukava nähdä joka päivä. Paljon on tapahtunut, eli hieman tiivistetty paketti tällä kertaa tiedossa.

Japanissa lukion arkeen kuuluu kaikenlaisia extrahömpötyksiä uimakisoista luokkaretkeen. Vaan tällä kertaa edessä on koulun festivaali 文化祭／bunkasai, sekä luokkien kuorotaisto. Bunkasaissa jokaisella luokalla ja koulun kerholla on oma piste. Tämän tapahtumaan merkeissä tulevat sitten vanhemmat ja kaverit chekkaamaan koulun meiningin. Ja Japanissa kun ollaan niin tämähän tehdään astetta suuremmin, esimerkiksi muutama vuosi takaperin jokin luokka oli rakentanut luokkahuoneeseensa vuoristoradan!

Näin ollen tässä kuussa ohjelmaa on riittänyt. Kesälomalla kun ei porukka paljoa laulukansion papereita käsissään pyöritellyt, ollaan nyt jouduttu koulussa pitämään aamuharkkoja kuorokisaa varten. Lisäksi on ollut muita talkoita esimerkiksi luokan festivaalipisteen kokoamisen merkeissä (enkä muuten vieläkään tajua kovin hyvin miltä meidän piste tulee näyttämään...). Valokuvauskerhossakin ohjelmaa riittää niin, että perinteiset juttelupiirit ollaan hetkeksi jouduttu unohtamaan.
 

Yksi päivä kotiin palatessani eksyin kirjakauppaan, jonka hyllyjen välissä tunnin seikkailtuani päätin ostaa japaninkielisen Muumi-romaanin! Otin uuden ulottuvuuden kielen opiskeluun tuon kautta. Nyt sitä sitten oon junassa lukenut, ja hyvin sujuu! Pian saan käydä ostamassa uuden kirjan kun ekasta loppuu melkein sivut kesken. Ja hihii, sanasto kasvaa räjähdysvauhdilla. Kielellisesti melko yksinkertaista tekstiä, mutta hei tuleeko vähän hyvä fiilis: mä luen romaania japaniksi!

On tämä kovaa kamaa!

Mörkö on paras.

Koulumatkalla jokin aikaa sitten metrossa istui tapaus, jolla oli kädessä pieni vihko, johon se rustaili jotain naama hienoon ilmeeseen väännettynä ja välillä ympärille vilkuillen. Kuinka ollakaan arvasin juuri mitä se teki, sitä mitä mä oon aina tahtonut testata: piirtää ihmisiä, joihin törmää metrossa. Siellä tulee vastaan oikeasti henkilöä jos toista, ja joskus olisi niin mielenkiintoista lähteä luonnostelemaan piirrustuksia. Mutta kun ei kehtaa, onhan se vähän epäkohteliasta. Noh, hetken piirreltyään tämä tapaus käänsi sivua, ja alkoi katsella ympärille, siis etsiä itselleen uutta uhria. Sitten tuo tyyppi löysi mut ja jäi vain töllöttämään pitkäksi aikaa. Mikäs sen kummallisempaa kuin lakananvalkoinen teinipoika koulupuvussa keskellä Tokion metroa! Mutta mullehan ei tämä käynyt, joten katsoin sitä jäätävästi takaisin suoraan silmiin mooonta sekuntia, sitten meni viesti perille ja taiteilija karkasi vihkonsa taakse! :D

Tällä viikolla kuulin shokkiuutisen: mä muutan. Taas. Hostperheelle tuli äkillinen käänne arkielämään, eivätkä pysty enää hostailemaan. Lisäksi, mun koulumatka on aivan liian pitkä vaikka miten siihen yrittäisin asennoitua, joten host-äiti oli joutunut soittamaan YFUlle ja pyytämään, että alkaisivat metsästää uutta perhettä, koska oli sen nähnyt parhaaksi käytännön järjestelyiden kannalta. Aluksi turhautti, taas kaikki host-juttujen kanssa alusta, taas törkeä väsymys sen myötä ja taas lähes kokonaan uusi arkielämä opeteltavana. Mutta yllätys-shokista toivuttuani tajusin että ehkäpä se voi olla ihan hyvä juttu, joten nyt lähden avoimin mielin kohti...kolmatta host-perhettä :D Tässä isäntäperheessä olen tosin viihtynyt hyvin, eli sinänsä harmi. Eiköhän tällä muutolla kuitenkin jokin tarkoitus ole.

Jees, edelleenkin pelottaa ajan kesken loppuminen, niinhän siinä tulee käymään kun aika juoksee törkeää tahtia. Tällä kertaa valokuvat taisivat olla kyllä extrapahasti aiheen vierestä, anteeksi siitä. Muuten vain täytteenä tekstin välissä. Eipä muuta tällä kertaa, saa nähdä ehdinkö hetkeen kirjoittelemaan kun tuo muutto tulee näillä näkymin alkavalla viikolla!

Heihei (^^)/

Kesächeck!

Suomessa on ilmeisesti jo niin syksy kuin mahdollista eikä helteistä tai uimavesistä voi puhua enää väkisinkään(?). Koittakaa kuitenkin vielä vähän jaksaa tätä kesäfiilistelyä, ja lukekaa vaikkapa kahdessa osassa jos ei muuten! Pitäisi olla aikas kuvapainotteista materiaalia.

Suomessa kesä on se kaikkein paras vuodenaika! Silloin on loma, eli silloin on aikaa ja siitä pitää nauttia. Ja itsestäänselvyyshän on, ettei kesä ole kesä ilman muutamia pakollisia juttuja. Aivan ensiksi, jos ei ole jäätelöä niin ei tule mitään. Hyvät kelit on jees, mökillä on pakko päästä käymään ja grillailemalla pidetään huoli siitä että talvella on taas varaa hankkiutua kuuluisaan kesäkuntoon seuraavaa vuotta varten :D Pihalla on valoisaa vaikka keskellä yötä, ja silloin onkin paras aika ajella skootterilla! Uida ei voi ikinä liikaa, fillarointikin sujuu paremmin kuin talvella. Sadepäivät on pakollisia, koska silloin on oikeus pitää leffamaratoni visusti neljän seinän sisällä. Helleaalto tulee taatusti heinäkuussa, jolloin koko Suomi kokoontuu yhteen valittamaan asiasta jota vuosi on ensin odotettu. Kesään kuuluu joka paikassa soitettavat kesäbiisit, jotka joskus osuvat aivan nappiin, joskus taas eivät ihan niin hyvin...

Joten, millainen on sitten se Japanin kesä? Pakataanko täälläkin koko perhe ja omaisuus takapenkille ja lähdetään mökille? Tai onko japseilla niitä perinteisiä kesäruokia? Vaihteleeko kelit nollasta kolmeenkymppiin ja sataako täällä? Kuuluuko pihalla perus-kesän ääniä, eli linnun laulua tai tuulen havinaa puissa? Mitkä asiat on ihan pakko kokea?


花火大会 Hanabi-taikai
Japanissa kesä on ilotulitus-kausi. Silloin järjestetään paljon, isoja ilotulituksia, joita ihmisillä on tapana mennä katsomaan yukatassa, japanilaisessa asussa. Täällä pimenee iltaa kohti oli sitten juhannus tai talvi, joten raketteja on mukava katsella hämärän tultua. Itse kävin kerran tämän kokemassa, ja voi sitä ihmismäärää. Koko Tokio samassa kaupunginosassa samaan aikaan. Ihan oikeasti.

Ihmismäärän ja rakennusten takia oli aivan törkeän vaikea ottaa hyviä kuvia!

祭り Matsuri
Matsuri on toinen tapahtuma mikä kuuluu japanilaisten kesään. Matsuri on paikallisten perinteinen festivaali, jossa porukka kulkee juhlakatua pitkin tanssien ja soittaen cooleja rumpuja. Sellaista Henkien kätkemä -leffan musikkia! Juhla-alueelta löytyy paljon tunnelmaan kuuluvia paikan valaisevia lyhtyjä. Sitten ihmiset syövät, juovat ja nauttivat illasta. Matsurinkin katsastin kertaalleen, onhan se osa must-kokemuksia Japanissa.

かき氷／ラムネ Kakigoori ja ramune
Suomalaiset ovat taatusti maailman jäätelökansa, mutta täältä löytyy toinen kuuman kesän kylmä herkku, kakigoori! Se on aivan pieneksi silpuksi raastettua jäätä, johon kaadetaan esimerkiksi mansikan makuista...mehua?...siirappia?...tiivistettä? Mä en löydä oikeaa sanaa! Tätä voisi joka tapauksessa popsia koko loppuelämän. Lisäksi näillä on ramune, supermakea limsa, jossa on jännä korkki: sellainen kuula, joka pitää painaa pullon suulta sisälle. Samalla kuuluu iso poksahdus. Hyi kun säikähdin ekalla kertaa!

Siinä niitä nimeämättömäksi jääneitä litkuja jään päälle.

Ramune-valikoimaa!

食べ物 Ruoka
Ruoka Japanissa on aivan käsittämättömän hyvää. Itse kun en mikään alan ekspertti ole, niin jätän selitys-yritykset välistä. Kesäruokiakin siis löytyy, esimerkiksi tänään söin sellaisen hyvän aterian, jossa oli nuudeleita ja kasviksia ja kastiketta. Enkö hei selitäkin hyvin? Grillailuakin täällä harrastetaan.

Takoyaki on ympärivuotista muonaa, mutta aivan parasta semmoista. Taikinapalloja, joiden sisällä mustekalaa! Maistuu juuri niin hyvältä kuin kuvittelette, ja vielä paremmaltakin. Tällaisia kojuja löytyy kaikista kesän aikana pidettävistä kissanristiäisistä.

自然 Luonto
Suomessa metsä, ja luonto yleensäkin, on rauhallinen paikka, jonne on mukava mennä retkelle. Vaan miten on Japanissa? Eipä täällä vain kuulu linnunlaulua tai heinäsirkkojen sirkutusta pihalla, vaan ihan törkeä meteli kun kaikki ötökät siellä rääkättää kuorossa! Ikkunan avaa ja johan kuuluu krääkätys vaikka metsä olisi kilsan päässä. Kaikki hyönteiset on hevosen kokoisia ja minähän siitä nautin. Lisäksi Japanissa metsät ovat liian tiheitä, ei sinne voi mennä kävelemään. Suomen koivikot ynnä muu luonto, niin upeaa. Sorry Japani, tämän kisan Suomi vie 6-0.

Suomessa ei kuitenkaan ole kilpikonnia!

Vettä täällä sataa niskaan alkuun kuukausi, sitten ei lähdes ollenkaan ja kuumuutta kestää kuulemma lokakuuhun asti! Ja japsit valittaa, enemmän kuin suomalaiset, ihan tosi.

 Vielä japanilaisten lomailuun kuuluvat huvipuistot. Niitä on täällä melko paljon, ja ne on ihanan valtavia. Aivan kuin ovat jonotkin, jos ei jollekulle vielä parin postauksen takaa ehtinyt valjeta.

Disneyland! Ehdottomasti kokemisen arvoinen, vaikka yhdestä visiitistä saakin ihan riittämiin.

Nyt on kesäkin katsastettu Japanin tapaan ja voidaan suunnata nokka kohti syksyn tuulia. Ja vaihtariuden loppupuoliskoa, nyt kun ollaan puolivälissä vuotta! Samalla tulee sekä hyvä, että haikea olo kun tuota ajattelee. Siksi olen päättänyt, että parempi kun sitä ei liikaa mietikään, kääntele päässä tänään jäljellä -lukemia paluun suhteen. Entä miten on, kumpi voittaa kesien taiston, Japanin vai Suomen kesä? Toki oli mukava nähdä miten kesää vietetään täällä päin, ja loman ajalta tuli kerättyä paljon hyviä muistoja. Japanin kesästä kuitenkin puuttuu se nostalgisuus, ja kesäfriikkinä Suomen kesä on aina kuitenkin minulle se kesä!

P.S. Vielä ne japanilaiset kesähitit: te ette halua kuulla. Pää hajoaa.

Äkillinen vuodatuspostaus

Eikä sen vakavammasta aiheesta kuin ne surullisenkuuluisat kesäläksyt. No miksi sitten vieläkin jaksan täällä blogissa niistä julkisesti itkeä? Syy tähän on Suomen historian esitelmä, joka mun pitää järkätä maailmanhistorian tunnille, kesto 10-20min, kieli JAPANI.

Ihan oikeasti, onko sen opettajan pakko laittaa mut 40:n luokkakaverin eteen sönköttämään jääkausista, luolamaalauksista, reformaatiosta, suomen kirjakielen kehittymisestä, sortovuosista ja itsenäistymisestä, edelleenkin japaniksi, ihan vain saadakseen mut muuten vain menettämään yöunet, turhautumaan, vaivaamaan hostperhettä käännösavussa ja toteamaan että en vielä puhu japania niin kuin natiivi konsanaan!? Niin, ja eihän toki unohdeta Mainilan laukauksia, jatkosotaa, Kekkosta ja 90-luvun lamaa! Ihan oikeasti, jotain inhimillisyyttä peliin. Englanniksi tuo nyt ei olisi ongelma, tai jos vain tekisin japaniksi asiasta esitelmän paperille, mutta sitten kun mut vielä laitetaan luokan eteen kärsimään tämän jutun kanssa! Ihan totta, mun sanavarasto varmaan riittää tällaiseen. Tosi kehittävää japanin treenausta on joo.

Kaipaan tsemppausta :D

Fuji, Fuji, Fuji-Kyuu Hairando!

Eilen sinne pääsin, Fuji-Q Highlandiin! Tokiosta reilun tunnin päässä sijaitsevassa huvipuistossa tuli siis vierailtua. Matkaan lähdin tanskalaisen vaihtarin kanssa. Aluksi näytti siltä, että koko päivä tulee satamaan ja ajateltiin perua koko juttu, mutta lopuksi päätimme kuitenkin kokeilla onnea ja toteuttaa reissu. Ja niinhän siinä kävi, että koko päivän aurinko paistoi eikä viimeisen kolmen päivän sääennnustuken sateista ollut tietoakaan! Ajattelin, ettei siellä noiden sade-lupailujen myötä olisi paljoa porukkaa, mutta siinä luulossa mentiin päin puuta ja pahemman kerran: jonot lähentelivät rentouttavaa kolmea tuntia... Siihen liittyen raapustinkin pienen kännykkäpäivityksen suoraan puistosta, eli tämän postauksen alta voitte kurkata miltä siellä jonon hännillä näytti!

Rakkaudesta urheiluun, eipäs kun.

Neljä laitetta ehdittiin kiertää päivän aikana, mikä tuntuisi olevan aika hyvin tuossa paikassa sesonkiaikaan. Ensimmäinen laite suljettiin kesken odottelujemme kovan tuulen takia (on tosi kova jos vähän puiden latvat nuokkuu), mutta onneksi lopussa päästiin kyseiseen rataan suoraan lipuilla, jotka meille annettiin aiempien odottelujen ansiosta! Yksi asia kuitenkin ärsyttää, nimittäin se että tämän vuoden uutuus jäi kokematta. Joskus sitten sekin, ehkä.

Nyt annetaan kuvien kertoa meiningistä:

 Bisha, Bisha, Takabisha! Ei mennyt niin kuin Lintsillä, täällä vuoristoradoillakin on omat tunnuslaulut...

Tämä siis puiston uutuisin härveli!

Jos saisin valita itselleni jonkin superkyvyn, olisin lintu. Pääsisi kokemaan saman fiiliksen joka päivä :)

 

 

Ja mä kun luulin amerikkalaisten olevan niitä joulukreisejä!

Tuohon rataan mentiin viimeisenä, joten se oli itse asiassa kaikkein nautinnollisin. Kesy muihin verrattuna, etten sanoisi...Näkymä Fuji-vuorelle oli kuitenkin oikein nätti!

...paitsi siinä vaunun hissunkissun tuonne ylös kavutessa jänskätti ehkä ihan hiukkasen. Aloin ajatella että mitäs nyt, jos tulisi maanjäristys. Hyi kauhistus :-D No, Japani on Japani ja kai ne ovat kaikkeen varautuneet.

Loppujen lopuksi oikein mukava päivä, vaikka jonoissa yli kuusi tuntia tulikin vietttyä. Laitteet eivät jättäneet kylmäksi ja siitä voidaan olla varmoja! Näin tuli vuoden huvipuistokausi avattua, näyttävästi elokuun puolella.

Lopuksi, ihailkaa mun pääsylippua. Ja edustavaa ufokuvaa.