Äkillinen vuodatuspostaus

Eikä sen vakavammasta aiheesta kuin ne surullisenkuuluisat kesäläksyt. No miksi sitten vieläkin jaksan täällä blogissa niistä julkisesti itkeä? Syy tähän on Suomen historian esitelmä, joka mun pitää järkätä maailmanhistorian tunnille, kesto 10-20min, kieli JAPANI.

Ihan oikeasti, onko sen opettajan pakko laittaa mut 40:n luokkakaverin eteen sönköttämään jääkausista, luolamaalauksista, reformaatiosta, suomen kirjakielen kehittymisestä, sortovuosista ja itsenäistymisestä, edelleenkin japaniksi, ihan vain saadakseen mut muuten vain menettämään yöunet, turhautumaan, vaivaamaan hostperhettä käännösavussa ja toteamaan että en vielä puhu japania niin kuin natiivi konsanaan!? Niin, ja eihän toki unohdeta Mainilan laukauksia, jatkosotaa, Kekkosta ja 90-luvun lamaa! Ihan oikeasti, jotain inhimillisyyttä peliin. Englanniksi tuo nyt ei olisi ongelma, tai jos vain tekisin japaniksi asiasta esitelmän paperille, mutta sitten kun mut vielä laitetaan luokan eteen kärsimään tämän jutun kanssa! Ihan totta, mun sanavarasto varmaan riittää tällaiseen. Tosi kehittävää japanin treenausta on joo.

Kaipaan tsemppausta :D

Fuji, Fuji, Fuji-Kyuu Hairando!

Eilen sinne pääsin, Fuji-Q Highlandiin! Tokiosta reilun tunnin päässä sijaitsevassa huvipuistossa tuli siis vierailtua. Matkaan lähdin tanskalaisen vaihtarin kanssa. Aluksi näytti siltä, että koko päivä tulee satamaan ja ajateltiin perua koko juttu, mutta lopuksi päätimme kuitenkin kokeilla onnea ja toteuttaa reissu. Ja niinhän siinä kävi, että koko päivän aurinko paistoi eikä viimeisen kolmen päivän sääennnustuken sateista ollut tietoakaan! Ajattelin, ettei siellä noiden sade-lupailujen myötä olisi paljoa porukkaa, mutta siinä luulossa mentiin päin puuta ja pahemman kerran: jonot lähentelivät rentouttavaa kolmea tuntia... Siihen liittyen raapustinkin pienen kännykkäpäivityksen suoraan puistosta, eli tämän postauksen alta voitte kurkata miltä siellä jonon hännillä näytti!

Rakkaudesta urheiluun, eipäs kun.

Neljä laitetta ehdittiin kiertää päivän aikana, mikä tuntuisi olevan aika hyvin tuossa paikassa sesonkiaikaan. Ensimmäinen laite suljettiin kesken odottelujemme kovan tuulen takia (on tosi kova jos vähän puiden latvat nuokkuu), mutta onneksi lopussa päästiin kyseiseen rataan suoraan lipuilla, jotka meille annettiin aiempien odottelujen ansiosta! Yksi asia kuitenkin ärsyttää, nimittäin se että tämän vuoden uutuus jäi kokematta. Joskus sitten sekin, ehkä.

Nyt annetaan kuvien kertoa meiningistä:

 Bisha, Bisha, Takabisha! Ei mennyt niin kuin Lintsillä, täällä vuoristoradoillakin on omat tunnuslaulut...

Tämä siis puiston uutuisin härveli!

Jos saisin valita itselleni jonkin superkyvyn, olisin lintu. Pääsisi kokemaan saman fiiliksen joka päivä :)

 

 

Ja mä kun luulin amerikkalaisten olevan niitä joulukreisejä!

Tuohon rataan mentiin viimeisenä, joten se oli itse asiassa kaikkein nautinnollisin. Kesy muihin verrattuna, etten sanoisi...Näkymä Fuji-vuorelle oli kuitenkin oikein nätti!

...paitsi siinä vaunun hissunkissun tuonne ylös kavutessa jänskätti ehkä ihan hiukkasen. Aloin ajatella että mitäs nyt, jos tulisi maanjäristys. Hyi kauhistus :-D No, Japani on Japani ja kai ne ovat kaikkeen varautuneet.

Loppujen lopuksi oikein mukava päivä, vaikka jonoissa yli kuusi tuntia tulikin vietttyä. Laitteet eivät jättäneet kylmäksi ja siitä voidaan olla varmoja! Näin tuli vuoden huvipuistokausi avattua, näyttävästi elokuun puolella.

Lopuksi, ihailkaa mun pääsylippua. Ja edustavaa ufokuvaa.

Tervetuloa huvipuistoon Japanin tapaan! Kolme tuntia venailtu ja saldo nolla laitetta...Eka laite suljettiin kun oltiin jonotettu puolitoista tuntia. No, saatiin liput joilla paastaan jonon etupaahan jos／kun laite aukeaa taas. Syyna sulkemiselle kova tuuli, jassoo :D Ma viela naille kovat tuulet naytan...

Tilaisitteko kimonon tai hautapaikan? Olisi alennuksessa.

Ihan ensiksi, tää on niin parasta, Blogger suostuu yhteistyöhön ja saan ladattua kuvia tänne! Ei tarvii julkaista pelkkää kuivan näköistä tekstiä.

Kesäloma näyttää uhkaavasti kääntyneen loppusuoralle syyskuun lähestyessä kamalaa tahtia nurkan takaa. Viime postauksen jälkeen oon käynyt toisen kerran Fujilla (ilmeisesti menen sinne parin viikon päästä vielä kolmanteenkin kertaan), pomppinut koulussa maailman turhimmissa tapaamisissa, heilunut Harajuku-Shibuya -akselilla taas aikas riittämiin ja ehtinyt kotonakin homehtua.

Alkuun kuvavuodatus valokuvauskerhon reissusta. Näitähän oltaisiin katseltu jo pari viikkoa sitten, mutta parempi myöhässä kuin ei milloinkaan.

 

Viime Torstaina lähdettiin Tokion ja Yokohaman vaihtareiden kanssa katsastamaan Fuji-vuoren alue. Lähtö oli aamulla 6.40 Yokohamasta, joten ehtiäkseni sinne täältä riisipelloilta menin toiselle vaihtarille yöksi päivää ennen. Oli  jänskää suunnistaa Tokion halki viideltä aamulla. Shibuyalla kun vaihdettiin junaa niin en ollut uskoa näkemääni: siinä risteyksessä oli ihan oikeasti vähän ihmisiä! Muutenkin oli hassu fiilis, kun koko kaupunki heräili päivään. Jos se oikeastaan koskaan nukkuukaan. Nojoo kuitenkin.
Perillä käytiin ensiksi chekkaamassa jokin iso puutarha auringonkukkiensa kanssa. Ihan jees vaikka koko aika vaihtariporukalla puhumiseen käytettiinkin. Sitten noustiin bussilla patikoiden reiluun puoleen väliin vuorta, joka harmiksi oli aikas pilvien peitossa. Siksi ei paljoa ylhäältä ympärille näkynyt. Siistiä oli kuitenkin kun tunsi kosteiden pilvien tulevan päin naamaa. Sieltä vielä mentiin johonkin isoon puutarhaan poimimaan persikoita. Se vaikutti vähän uusavuttomien massakokoontumiselta, kun porukalla siinä yritettiin toivottomasti niitä persikoita kuoria (no hei ei ollu Googlee, ja sanottiin et pitää kuoria!), mutta kyllä se loppujen lopuksi hyvin sujui. Ehkä :-D Paluumatkalla Tokioon johtavat tiet olivat ruuhkaantuneita, joten lopulta oltiin 2 ½ tuntia myöhässä. Ei mitään, oli ihan parasta jutustella muiden suomivaihtareiden kanssa sitten kolmen kuukauden. Kiitos!

Kyllä se siellä on!

Joku siellä poneilikin.

Fujin puolivälin paikkeilla kiertellessä otettuja kuvatuksia.

Perus maataso on jossain siellä alhaalla :D

Niin, tuossa yksi päivä hostperheen kanssa puhuessa puhelinmyyjä soitti. Siinäpä ilmeni, että Japanissa on puhelinmyyntikin viety hiukkasen pidemmälle tasolle. Langan päässä täti kun ei kauppaakaan ainoastaan sitä Elleä tai muita aikakauslehtisiä, vaan joskus sieltä voi pahan päivän varalle hankkia vaikkapa hautapaikan. Tai kimonon. Alkaa tuntua, että täällä on oikeasti kokeiltu kaikkia mahdollisia bisneskeinoja!

 

It is H-U-G-E! Näkyy aina kun junailen itseni Tokioon, ja vitsi ikinä en voi uskoa sitä kokoa.

Koulussa on syksyllä tulossa luokkien välinen kuorokisa. Kyllä, odotan melkein innolla. Tämän takia meidän luokalla on ollut viime päivinä tapaamisia, että voitaisiin harjoitella tuota kisaa varten. Ekalla kerralla treenien alkamisaikaan paikalla oli kaksi ihmistä (40 hengen luokka), puolen tunnin jälkeen ehkä kymmenen, ja minun paikalta puolentoista tunnin jälkeen lähtiessä ehkä juuri ja juuri se viisitoista. Ja parin päivän päästä siellä oli seitsemän ihmistä. Arvatkaa vain onko hyvin harjoiteltu! Hostäitikin sanoi jo, että lintsaa nyt hyvänen aika kun ei sinne ole järkeä mennä :-D Ja näin teen. Mutta ei haittaa vaikka olen tuonne tähän asti päättänytkin lähteä, junassa on aina kiva istuskella ja lukea kirjaa, ja koululta voi suunnata kiertelemään kaupunkia...

 

Nämä kuvat otin koulun viereisestä Happoen-puistosta. Nätti paikka keskellä Tokiota! Kantsii pyörähtää jos Shirokanen alueella käy.

Vielä mua olisi odottamassa ehkäpä maailman turhin urakka, todiste siitä että Suomen koulujärjestelmä se vaan jyrää muiden yli: kesäläksyt. KESÄLÄKSYT!? Oikeasti hankkikaa elämä. Japanissa kun kesäloma on tulossa, niin ajatellaan että kylläpäs sitä kaikilla onkin paljon aikaa. Joten ihan pikkuisen voi opiskelullekkin uhrata aikaa. Mutta siinä vaiheessa kun opettajat eivät läksyjä antaessa innostukseltaan osaa pitää järkeä mukana matkassa, on lopputulos se, että opiskelemaan joutuu enemmän kuin normaalin koulun aikana. Hienosti on siis tilanne pahempi lopussa kuin alussa. Mä vain kun en löydä tästä sitä jutun juurta. Varsinkaan kun läksynä on esimerkiksi suunnitella vohvelikangas. Aivan oikein, lukion toisella luokalla...Täällä lukiossa käytetään voimia oikeasti niin paljon kaikkeen turhaan. Onhan se kiva kokoontua yhteen kisaamaan siitä, kuka ui nopeiten tai veisaa virsejä upeiten, mutta pidetään leikki ja laulu -opetusmetodit alakoulun puolella. Ja pyhitetään lomat lomailulle.


It's not good, it's not bad, it's different.